Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää.OK
Asukkaat
Kaukovallassa asuu tällä hetkellä yhteensä 521 hevosta, jotka ovat valokuvallisia, piirrettyjä ja Sims-hevosia. Kaikki hevosemme ovat tarjolla jalostukseen. Jos kiinnostuit jostakin hevosesta, ota meihin yhteyttä joko vieraskirjassa tai sähköpostilla kaukovaltata@gmail.com. Kasvattiliitteemme on KV (tai Kaukovallan), ja kasvattiemme nimet alkavat tänä vuonna kirjaimella G.
Tutustu myös muihin eläimiimme!
Ahaltekinhevonen
"Ahaltek on rakenteeltaan ja tyypiltään poikkeuksellinen rotu. -- [Siltä] haluttavat rakennepiirteet ja erityisesti hoikka tyyppi ovat melko erilaisia muihin rotuihin, erityisesti ratsurotuihin nähden. -- [Rotu] on ennen kaikkea kestävä ratsuhevonen. Parhailla yksilöillä on täydet edellytykset menestyä korkeallakin tasolla olympialajeissa (este, koulu, kenttä). Lisäksi ahaltek on erittäin kestävä matkaratsu. Teoriassa mikään ei estä käyttäästä ahaltekiä valjakkohevosena, mutta voi olla, ettei niistä saa kovin vaativan tason valjakkohevosta. Ratsukäytön lisäksi ahaltekit ovat oikeutettuja kilpailemaan laukkakilpailuissa. Se kuuluu terskinhevosen ja turkmeenin lisäksi [G4-ryhmään, jossa] -- matkat ovat pitkiä, 1800 metristä aina 4000 metriin asti. Ahaltekiä voi käyttää RBSH-jalostuksessa sekä ratsu- että laukkapuolella. Suosituinta on ollut risteyttää niitä täysiveristen kanssa."
- VirtuaaliWiki
"1800-luvun lopulla Nevadasta, USA:sta löydettiin baskirianponeja muistuttavia poneja, joilla oli erittäin kiharainen karva. Alunperin näiden kuviteltiin olevan jotain sukua baskirianponeille, mutta todennäköisemmin kyse oli kuitenkin yksittäisestä mutaatiosta, jolloin ei voida puhua samasta rodusta. Nimi kuitenkin säilyi käytössä: American Bashkir Curly. -- Nykyisin kiharakarvaisia hevosia rekisteröi USA:ssa kaksi erillistä yhdistystä. -- Erona näillä on se, että ABCR:n rekisteri suljettiin vuonna 1999, rekisterikelpoisia ovat ainoastaan ne hevoset, joiden vanhemmatkin ovat ABCR:n rekisterissä. -- Curlyt ovat monipuolisia hevosia ja -- [rekisteröidyistä] hevosista löytyy suoritushevosia joka lajiin. -- Osa curlyista hallitsee jonkin erikoisaskellajin tavallisten ohella (ns. gaited Curly)."
- Hevosmaailma.net
"Amerikanravuri on lämminveriravuriroduista ylivoimaisesti suosituin ja niitä on ollut virtuaalimaailmassa kautta historian. Virtuaaliravien Edistämisryhmä (VRER) perustettiin vuonna 2002, mutta jo sitä ennen oli virtuaalimaailmassa ollut ravitalleja ja kilpailutoimintaa sekä luonnollisesti myös amerikanravureita. -- Ruunikko on ylivoimaisesti yleisin väri amerikanravureilla. Punertavat ja tummat sävyt ovat yleisimpiä. Musta ja rautias ovat selvästi harvinaisempia, mutteivät tavattomia värejä. Kimo ja päistärikkö ovat hyvin harvinaisia värejä, reaalimaailmassa ne polveutuvat vain yhdestä tai muutamasta sukulinjasta. Kimo polveutuu yleensä venäläisristeytyksistä, mutta Yhdysvalloissa on tiettävästi oma kimo sukulinjansa. Päistärikkö puolestaan tulee Yhdysvalloista. Virtuaalimaailmassa kimot ja päistäriköt ovat erittäin harvinaisia, jos niitä esiintyy lainkaan."
- VirtuaaliWiki
"Yhdysvaltoihin tuotiin ensimmäiset shetlanninponit 1885, jolloin Eli Elliot toi 75 ponia suoraan Skotlannista. Nämä ponit muodostavat pohjan amerikkalaiselle rodulle. Aluksi niihin risteytettuun hackneyponeja ja myöhemmin myös pieniä arabeja ja täysiverisiä. Hyvin pian alkoi selkeä rotutyyppi muodostua ja jo 1888 perustettiin ensimmäinen yhdistys. Nykyisinkin rodun kantakirja on jaettu kahteen osioon. Toiseen kirjataan vain puhtaat amerikanshetlanninponit, toiseen kirjataan ponit, joiden toinen vanhempi on hackneyponi, walesinponi tai ns. Harness show pony. -- Amerikanshetlanninponi ei muistuta alkuperäistä shetlanninponia vaan lähinnä hackneyponia. Ponileima puuttuu täysin. -- Amerikanshetlanninponi on pääasiassa vaunuponi, hieman keinotekoinen pitkine kavioineen ja liioteltuine liikkeineen. Erityisissä Pony Roadster-luokissa poneilla tulee olla normaalit liikkeet. Osa näyttelyponeista esitetään ratsain ja ne hyppäävät myös pieniä esteitä."
- Hevosmaailma.net
"Andalusianhevonen oli ylvään olemuksensa ja näyttävien liikkeidensä takia kaikkein suosituin näytösratsu. Niitä käytettiin myös ratsuväen hevosina. -- Suosionsa takia andalusianhevosta vietiin paljon muualle. -- Aikaisempina vuosisatoina andalusianhevosessa esiintyi useita erikoisia värejä, mm. lehmän- ja tiikerinkirjavaa, voikkoa ja hallakkoa. Näistä hevosista polveutuvat monet amerikkalaiset "värirodut": palominot, paintit ja appaloosat. Myös tanskalainen knabstrupinhevonen polveutuu tiikerinkirjavista hevosista. -- [Nämä värit] olivat arvostettuja, mutta sittemmin ne hävisivät. Andalusianhevosta käytetään kotimaassaan -- härkätaisteluhevosina ja ratsastusnäytöksissä. -- Andalusialainen saavuttaa suosiota niin este-, koulu- kuin yleishevosenakin.
- Hevosmaailma.net
"[Trakehnerien] täysiveri- tai arabiristeytyksiä näkee hieman harvemmin, niitä nimitetään anglo-trakehnereiksi. Anglo-trakehnereita on käytetty trakehnerjalostuksessa jonkin verran."
- VirtuaaliWiki
"Yksinkertaisimmillaan angloarabi on englantilaisen täysiverisen ja arabianhevosen risteytys. Reaalimaailmassa on suositumpaa astuttaa täysiveritamma arabioriilla, jolloin varsasta tulee yleensä isompi. -- Virtuaalimaailmassa ei ole koskaan määritelty yleispäteveästi sitä, miten paljon angloarabissa tulisi olla arabiverta. -- Ihanteellisessa tapauksessa angloarabilla tulisi olla moitteeton ratsun rakenne, jossa yhdistyvät täysiverisen ja arabin parhaat puolet. -- Angloarabeja on virtuaalimaailmassa perinteisesti käytetty ratsuina olympialajeissa. Se on hyväksytty myös laukkaratsuksi, se kuuluu kolmosryhmään ja on oikeutettu osallistumaan myös risuestelaukkoihin. Angloarabia voidaan käyttää puoliveristen, ratsuponien, lewitzereiden ja RBSH:iden jalostukseen."
- VirtuaaliWiki
"Appaloosalle tyypillistä väritystä on esiintynyt kaikkialla maailmassa. Appaloosan ovat kehittäneet Nez Perce-intiaanit, jotka asuivat koillis-Oregonissa Palouse-joen varrella. Juuri kyseisen joen mukaan appaloosat on nimetty. -- Ihanne-appaloosa on tiivisrunkoinen, pienehkö hevonen. Jalat ovat kestävät ja hyväasentoiset, kavioiden juovikas kavioaines on kovaa. Tiivis runko on syvä ja leveä, takaosa on vahva. Pää on hienopiirteinen, erikoinen piirre on se, että silmänvalkuaiset näkyvät. Jouhet ovat ohuet ja lyhyet. -- Appaloosat ovat kestäviä, sinnikkäitä ja kuuluisia hyvästä luonteestaan. Niitä voidaankin käyttää miltei mihin vain: karjahevosina, vaellusratsuina, koulu-, este-, kenttä-, kiitolaukka- ja harrasteratsuina."
- Hevosmaailma.net
"AWB on yksinkertaisestetusti puoliveriratsun ja arabianhevosen risteytys. Siinä tulee olla vähintään 12,5% arabianhevosta ja loppu hyväksyttyjä puoliverisiä. Reaalimaailmassa arabianhevosta voidaan periaatteessa hyväksyä useimpien puoliveristen jalostukseen, mutta käytännössä melko harvoin arabiyksilöitä kuitenkaan hyväksytään jalostukseen. Kuitenkin epävirallisia puoliveri-arabi-risteytyksiä tehdään ainakin jonkin verran ja tavoitteena näissä on yleensä saada aikaan kaunis, suorituskykyinen ratsu."
- VirtuaaliWiki
"Reaalimaailmassa vain aniharva arabianhevonen koskaan on yltänyt esimerkiksi kouluratsastuksessa kovin vaikealle tasolle, mutta virtuaalimaailmassa GP-tasolla kouluratsastusta kilpaileva arabi ei ole edes poikkeuksellinen näky. Arabia käytetään -- varsin monipuolisesti, oikeastaan vain ravit ja askellajikisat ovat siltä kiellettyjä eikä valjakkoajokaan ole sen omin laji. -- Matkaratsastuksessa arabi on reaalimaailmassa parhaiden rotujen joukossa ja osa virtuaalimaailmankin matkaratsastajista kilpailee nimenomaan arabeilla. Arabi kuuluu myös laukkarotuihin, se on ryhmässä 2 yhdessä pintabianin, ara-appaloosan ja berberinhevosen kanssa. Ryhmä 2 kilpailee lyhyillä ja keskimatkoilla (1200-3200m).
Jalostuksessa arabianhevonen on erän monikäyttöisimmistä roduista. -- Sitä on käytetty -- tuomaan [jälkeläisiin] keveyttä, jaloutta ja usein myös suorituskykyä. -- Virtuaalinen arabialainen puoliverinen pohjautuu juuri puoliveristen ja arabien risteytyksiin. Siinä tulee olla vähintään 12,5% arabianhevosta ja loput määrättyjä puoliverirotuja. Tarkoituksena on luoda puoliverimäinen, mutta kevyehkö ja jalo urheiluhevonen. -- Arabianhevonen lienee suosituimpia rotuja ratsuponien jalostuksessa, se tuo risteytyksiin jaloutta, hevosmaisuutta, hyvää rakennetta, keveyttä ja suorituskykyä lisäämättä yleensä kokoa liian paljon. -- Virtuaalimaailmassakin arabianhevonen on varsin käytetty rotu ratsuponijalostuksessa. Yhdysvalloissa on welshien (erityisesti sektio B) ja arabien risteytyksistä kehitetty welara. -- [Reaalimaailmassa] Suomessa welsh-arabi-risteytys merkitään welsh part-brediksi.
- VirtuaaliWiki
Näiden lisäksi arabialaista täysiveristä voi käyttää mm. abstang-, angloarabi-, ara-appaloosa-, morab-, pintabian- ja quarab -rotujen jalostukseen.
"Belgialainen puoliverinen on kehitetty varta vasten kilparatsuksi kaikkiin ratsastuksen lajeihin. Rotua alettiin kehittää 1950-luvulla tuottamalla maahan laadukkaita puoli- ja täysiverisiä enimmäkseen Ranskasta. Hevosten laatua pyritään parantamaan koko ajan. Kasvatusta ja siitoshevosten tuontia tuetaan ja orit testataan. Myös siitostammat laatuluokitetaan. -- Tiukka siitosvalinta on tuonut vahvan ja suorituskykyisen hevosen. -- Belgialaiset puoliveriset ovat kysyttyjä kilpahevosia myös kotimaansa ulkopuolella. Eikä syyttä, ne ovat menestyneet kaikissa ratsastuksen lajeissa sekä valjakkoajossa."
- Hevosmaailma.net
"Berberihevonen on hyvin vanha rotu, ehkä arabianhevostakin vanhempi. Sen juurista ei ole tarkkaa tietoa. -- Vaikka berberinhevosta on pidetty arabianhevosen sukulaisena, niiden rakenteessa on huomattavia eroja huolimatta siitä, että berberihevosiin on risteytetty arabia. -- Heikosta rakenteestaan huolimatta berberihevonen on hyvin kestävä ja nopea. Ne ovat myös hyviä rehunkäyttäjiä. Berberihevosten liikkeet eivät ole yhtä tyylikkäät ja lennokkaat kuin arabeilla, mutta ne ovat kuuluisia nopeudestaan lyhyillä matkoilla. Berberihevosta on käytetty hyvin paljon muiden hevosrotujen jalostukseen. -- Tämä johtnee berberihevosten harvinaisuudesta, vähemmän tyylikkäästä rakenteesta ja kuumasta luonteesta. Berberihevonen on paljon harvinaisempi kuin arabianhevonen, ja niitä risteytetään paljon keskenään."
- Hevosmaailma.net
Brandenburg on saksalainen puoliverirotu, joka on peräisin 1700-luvulta. Säkäkorkeudeltaan se on 162-170 cm korkea ja väriltään yksivärinen. Rotua käytetään ratsuna etenkin englantilaisissa lajeissa. Rotu polveutuu mm. trakehnerista, täysiverisestä ja hannoverista.
"Brandenburginhevonen on läheistä sukua mecklenburginhevoselle ja sitä kautta hannoverille. Se muistuttaakin hannoveria rakenteeltaan. Brandenburg on muiden saksalaisten lämminveristen tapaan hyvä ratsu ja menestynyt kansainvälisillä kilpakentillä niin este-, koulu- kuin kenttäratsunakin."
- Hevosmaailma.net
"[Rhonen suistoalue] on melko karua aluetta ja mistraalituulten armoilla. Alueen hevonen onkin sitkeä rotu, joka kestää kuumuutta, niukkaa ravintoa ja ankaraa tuulta. -- Camarguenhevonen on varsin alkukantainen ja karkea rakenteeltaan. -- [Rotu] elää edelleen puolivilleinä laumoina suistoalueella. Tammat synnyttävät varsansa ilman ihmisten apua. Varsat polttomerkitään vuoden ikäisinä ja jalostukseen kelpaamattomat orivarsat ruunataan kolmen vuoden ikäisinä. Nämä kesytetään ratsuiksi, joita alueen karjapaimenet ovat käyttäneet vuosisatoja. Vain parhaat oriit saavat jäädä jatkamaan sukua laumoihin. Kesytettyjen camarguenhevosten sanotaan olevan hyväluonteisia ja virkkuja. Niitä käytetään lähinnä ratsuina, mutta jonkin verran myös kuormahevosina. Rotu kehittyy hitaasti ja on täysin kehittynyt vasta 6-vuotiaana, mutta toisaalta se on hyvin pitkäikäinen.
- Hevosmaailma.net
"[Chincoteaguenponit] polveutuvat kesyhevosista, jotka syystä tai toisesta pääsivät vapaaksi Assateaguen ja Chincoteaguen saarille. -- Ponit on jaettu kahteen laumaan, toinen elää Virigininan puolella ja toinen Marylandin puolella -- Molempien laumojen koko on noin 150 ponia. -- Assateaguenponi [(joksi rotua myös kutsutaan)] on melko karkeatekoinen verrattuna jalostettuihin poneihin. Tosin niiden rakenne vaihtelee melkoisesti, toiset muistuttavat pientä arabia tai welshiä, toisissa on taas selkeästi mustangiverta. -- Kesytettyjen yksilöiden sanotaan olevan erittäin sopeutuvaisia, hyväluonteisia ja koulutettuina niistä tulee hyviä ratsuja. Ne ovat myös erittäin vaatimattomia ruokansa ja olosuhteiden suhteen, villien ponien ruokavalio koostuu vähäravinteisesta heinästä."
- Hevosmaailma.net
"Clydesdalenhevosen juuret ovat 1700-luvun lopulla, kun Skotlannissa alettiin kehittää työhevosta teollisen vallankumouksen tarpeisiin. Paikallisten pienien hevosten tilalle tarvittiin suurempaa ja vahvempaa hevosta. -- Tehokkaan jalostustyön avulla clydesdalenhevosesta kehittyi yhtenäinen ja hyvä rotu. -- [Rodun] yleiskuva on jyhkeä ja tarmokas. -- Clydesdalenhevosia käytetään Skotlannissa metsätöissä, hevonen ei tuhoa jäljelle jäävää puustoa yhtä paljon kuin koneet. Sitä käytetään myös eri puolilla Iso-Britanniaa kuljetustehtävissä, silloin kun se on taloudellisesti kilpailukykyistä teknisiin kuljetusvälineisiin nähden."
- Hevosmaailma.net
"Alkuperäinen connemara oli hyvin sitkeä poni, joka oli sopeutunut kotiseutunsa karuihin oloihin. Espanjalais- ja täysiveriristeytykset loivat alkuperäistä kookkaamman ja kauniimman ponin, jolla oli hienot liikkeet ja edelleen alkuperäisten ponien sitkeys. -- Connemaranponi on suurehko ja jalomuotoinen poni, jolla on erinomainen rakenne. -- Connemaran asukkaat ovat käyttäneet näitä poneja kaikkeen työhön. Se on vetänyt kärryjä, kantanut raskaita kuormia ja tehnyt kaikkia maatöitä. Nykyisin connemaranponi on yksi parhaista koko perheen hevosista ja kilpaponeista. Se kelpaa ratsastuksen kaikkiin lajeihin ja on osoittautunut myös loistavaksi valjakkoponiksi. Vankan rakenteensa ja suuren kokonsa ansiosta sillä voivat aikuisetkin ratsastaa. -- Se on myös terve, kestävä, hyvä hyppääjä ja varmajalkainen. Connemaranponin ja täysiverisen risteytys tuottaa hyviä huntereita ja kilpahevosia."
- Hevosmaailma.net
"Dartmoorinponi on läheistä sukua naapurilleen exmoorinponille. -- Näitä poneja käytettiin kuljettamaan tinaa alueen kaivoksista kaupunkeihin, mutta kun tinanlouhinta loppui, ponit päästettiin jälleen vapauteen. Dartmoorinponeihin on sekoittunut jonkin verran vierasta verta vuosisatojen aikana. -- Dartmoorinponi on hyvärakenteinen ratsuponi. -- [Poni] on hyvän rakenteensa ja miellyttävien liikkeidensä ansiosta hyvin suosittu lasten ratsuponi. Se hyppää hyvin ja sitä voi käyttää myös vetojuhtana. Luonteeltaan se on rauhallinen ja kiltti, joten se sopii pientenkin lasten ratsuksi. Juuri hyvien ratsun ominaisuuksien takia dartmoorinponia kasvatetaan myös Euroopassa ja USA:ssa"
- Hevosmaailma.net
"Doninhevonen on aina ollut erittäin harvinainen rotu virtuaalimaailmassa. Sitä on käytetty lähinnä RBSH:iden jalostuksessa eikä se siinäkään ole ollut kovin yleinen rotu, vaan don-sukuiset RBSH:t ovat harvinaisia. -- Doninhevonen ei ole rakenteeltaan mitenkään moitteeton. Se on usein tyypiltään keskiraskas. -- Doninhevosella ei ole aina erityisen selkeätä rotuleimaa, se on usein melko vaatimattoman näköinen hevonen. -- Doninhevosen liikkeet ovat usein lyhyet erityisesti pystyjen lapojen takia. Ne ovat ratsastajalle epämukavan töksähtelevät. -- Doninhevosen usein kehnonlaisen rakenteen ja epäselvän rotuleiman vuoksi rodun tuomarointi on haastavaa. Ideaalitilanteessa doninhevosen tulisi toki olla rakenteeltaan moitteeton, mutta virtuaalimaailmassa se saattaisi johtaa siihen, että doninhevosesta tulisi liian hyvärakenteisia ja puoliverimäisiä, joka taas ei vastaa reaalimaailman doninhevosta."
- VirtuaaliWiki
"Eestinhevonen on viimeisiä säilyneitä rotuja, jotka polveutuvat suoraan pohjoisen tyypin hevosesta. -- Muut siitä polveutuvat rodut ovat joko kadonneet (tavdanhevonen, petsoranhevonen) tai ainakin käyneet hyvin harvinaisiksi (vjatkanponi) tai sitten niistä on jalostettu suurempi ja kehittyneempi tyyppi (suomenhevonen).-- Eestinhevonen on pienikokoinen, melko jykevätekoinen hevonen. -- Eestinhevonen on ollut maatalouden yleishevonen kauan. Nykyisin sitä ei enää maataloudessa käytetä, vaan se on löytänyt uuden työn ratsuna. Luonteeltaan rauhallisena se sopii matkailumaatiloille vaellushevoseksi ja yleisratsuksi. Helpoissa este- ja koululuokissa se menestyy siinä missä muutkin ponit. -- Eestinhevoset ovat sitkeitä ja vähällä toimeentulevia muiden alkuperäisrotujen tapaan. Niiden sanotaan olevan eloisia, hyväluonteisia, pitkäikäisiä ja ketteriä."
- Hevosmaailma.net
"Täysiveristä voidaan käyttää kaikkiin ratsastuksen olympialajeihin (este, koulu, kenttä), vaikka se ehkä onkn tunnettu hyvänä kenttäratsuna. Muissa ratsastuksen lajeissa se on harvinaisempi näky, vaikka se voikin ainakin helpolla tasolla pärjätä realistisesti. -- Laukkaratsastuspuolella englantilainen täysiverinen on roduista kaikkein suosituin sekä järjestettyjen lähtöjen, ryhmälle avoimien suurkilpailujen, hevosten kasvattajien ja tallien määrässä mitattuna. -- Täysiverinen on ollut aina tärkeä rotu puoliverijalostuksessa. Angloarabijalostuksessa täysiverinen on välttämätön[.] -- Ratsuponijalostuksessa pienikokoiset täysiveriset ovat haluttuja siitosyksilöitä."
- VirtuaaliWiki
"Falabella on saanut nimensä argentiinalaiselta perheeltä joka loi rodun 1900-luvulla. Falabellan perheen tavoitteena oli luoda täydellinen miniatyyrihevonen. Rotu luotiin risteyttämällä pieniä shetlanninponeja pienikokoisten täysiveristen kanssa ja valitsemalla siitokseen aina pienimmät yksilöt. -- Falabellan pitäisi muistuttaa rakenteeltaan hevosta, mutta jatkuva sukusiitos on aiheuttanut monia rakennevikoja. [Esimerkiksi] pää on suhteettoman suuri muuhun ruumiiseen nähden, alakaula on usein paksu [ja] jalat voivat olla ohuet ja huonoasentoiset, varsinkin kintereet ovat usein heikot. -- Falabella on pääasiallisesti pelkkä lemmikki. Se ei kestä ratsastusta, mutta sen voi valjastaa pienien vaunujen eteen."
- Hevosmaailma.net
"Fellponia käytettiin satoja vuosia paikallisten työponina, kuormaponina ja ratsuna. -- Fellponi on helposti tunnistettava, vahvarakenteinen ja laadukas poni, jolla on selkeä ponileima. Fell muistuttaa hyvin paljon dalesponia, mutta on tätä kevyempi ja pienempi. -- Fellponin alkuperäinen työkäyttö on vähentynyt liki olemattomiin, mutta nykyisin se on suosittu ratsu ja erityisesti vaunuponi. Sen askellajit ovat melko suuret, nivelet taipuvat niin että askelissa on korkeutta, mutta ne ovat myös pitkät. Ratsuna fellponi on voimakas ja kantaa helposti pienehkön aikuisenkin. Valjakkoon se soveltyy melko yhtenäisen värityksensä, kokonsa, voimakkuutenksa ja hyvien askellajiensa ansiosta. -- Ihanteellinen fellponi on luonteeltaan kylmäverimäisen rauhallinen, mutta siitä huolimatta vilkas ja aktiivinen."
- Hevosmaailma.net
"Frederiksborginhevonen on hyvin harvinainen rotu virtuaalimaailmasa ja se on aina ollutkin sitä. Edes virtuaaliharrastuksen alkuvuosina ei niitä löytynyt talleilta kuin ehkä muutamia yksilöitä. Ainoat kasvattajat ovat olleet Ionic, siittola RDN ja Saharan siittola. Kaikki nämä ovat tällä hetkellä lopettaneet toimintansa kokonaan tai ainakin frederiksborg-kasvatuksen. -- Virtuaalimaailman frederiksborgit ovat olleen reaalimaailman esikuviensa mallin mukaan enimmäkseen harrastetason hevosia. Suosituimmat kilpailulajit ovat olleet kouluratsastus ja valjakkoajo. Varsinkin valjakkoajossa frederiksborgit ovat kilpailleet vaativallakin tasolla. Este- ja kenttähevosina ne eivät ehkä ole parhaimmillaan, mutta helppoihin luokkiin ne näissäkin lajeissa kelpaavat. Mikään ei tietysti estä käyttämästä frederiksborgeja helpoissa matkaratsastus- tai western-luokissa."
- VirtuaaliWiki
"Friisiläiset olivat -- kuuluisia nopeastsa ja näyttävästä ravistaan. Niillä kilpailtiin raveissa kotimaassaan aina 1880-luvulle asti. Tällöin nopeampi ranskanravuri syrjäytti friisiläisen. Paitsi raveihin, friisiläisiä käytettiin myös valjakkohevosena. -- Friisiläishevosta ei enää tarvittu kuljetuksiin eikä maataluoden työhevosena. Viime aikoina tilanne on kääntynyt paremmaksi ja hyvien ratsujen näyttävien vaunuhevosten kysyntä on lisääntynyt. -- Friisiläishevosta on käytetty niin työhevosena, ratsuna kuin vaunuhevosenakin. Nykisin työkäyttö lienee olematonta, mutta friisiläinen on näyttävä ja notkea ratsu sekä mainio valjakkohevonen. Näiden avujen takia se on noussut 1900-luvun alkupuoliskon taantumasta. Yhtenäisen värin takia niistä on helppo koota suurempikin valjakko. Friisiläisten sanotaan olevan kilttejä ja oppivaisia luonteeltaan, mutta ne ovat myös vireitä ja kestäviä."
- Hevosmaailma.net
"Gotlanninruss on alkuperäinen ruotsalainen maatiaisrotu, ja se on elänyt jo vuosisaroja Gotlannin saarella. Alkuperäisrotujen tapaan se on vastustuskykyinen ja kestävä, sopeutunut elämään kotisaarellaan villinä. Gotlanninruss on erinomainen, monipuolinen ja monikäyttöinen ponirotu. Luonteeltaan se on reipas, oppivainen ja eloisa. Monikäyttöinen russponi on ketterä este- ja kouluratsu, maailman nopein raviponi ja ennen kaikkea loistava perheponi. Russin kanssa voi harrastaa lähes mitä tahansa, etenkin esteratsastus, kouluratsastus, poniravit ja valjakkoajo ovat suosittuja. Kantakirjaan hyväksyttävien yksilöiden säkäkorkeus saa olla 115-130 cm, ihannemitta on 123-126 cm. Gotlanninrussin väreistä ruunikko on ehdottomasti yleisin, rautiaita ja mustia on selkeästi vähemmän. Erikoisvärejä löytyy eniten voikkovärisiä, joskin tuplavoikko on kielletty. -- Mikäli russin sanotaan olevan kimo, se on mitä todennäköisimmin väärin tunnistettu tiikerinkirjava, sillä kimoutta ei russeissa esiinny."
- VirtuaaliWiki
"Haflinger on ponikokoinen, mutta usemmiten se luetaan kylmäveriseksi tai yleishevoseksi. -- Haflingerit ovat pienestä koostaan huolimatta erittäin voimakkaita ja kestäviä. Muiden vuoristoponien tavoin ne ovat hyvin varmajalkaisia ja vähään tyytyviä. Ne myös kestävät hyvin vaihtelevaa ilmastoa. Luonteeltaan ne ovat usein rauhallisia ja kilttejä käsitellä. Näiden ominaisuuksien takia haflingerit ovat erittäin monikäyttöisiä: ne soveltuvat työhevosiksi ja ovat myös hyviä yleisratsuja. Viime aikoina Euroopassa ja Yhdysvalloissa on haflingereita alettu arvostaa lasten, nuorten ja pienikokoisten aikuistenkin ratsuina. Yhteneväisen värin ja koon vuoksi haflingereista saa koottua helposti näyttävän valjakon. Haflinger onkin voimakkuutensa ansiosta hyvä valjakkohevonen."
- Hevosmaailma.net
"Jo 1700-luvun lopulla paikallisten hevosten taso oli niin korkea, että jalostuksessa alettiin käyttämään Hannoverissa syntyneitä oreja. -- Vain tarkastuksessa kelvollisiksi todetut oriit saivat jatkaa sukua. Vielä nykyäänkn järjestetään 2,5-vuotiaille oreille orikatselmus. -- Ensimmäisen maailmansodan jälkeen jalostustavoitteita mutettiin. Armeija ei juuri tarvinnut enää hevosia ja nyt päämääränä oli voimakas lämminverinen, joka sopisi kaikkeen maataloustyöhön, mutta olisi kyllin jalo myös vaunuhevoseksi ja ratsuksi. -- Hannoverinhevonen on erinomainen ratsuhevonen. Monet menestyneet kilparatsut ovat hannovereja, mm. kouluratsu Mehmea ja esteratsut Aramis, Warwick ja Simona. Hannoverit ovat aina olleet myös hyviä jalostushevosia, joita on käytetty muiden urheiluhevosten parantamiseen niin Euroopassa kuin Amerikassakin."
- Hevosmaailma.net
"Hispano on arabialaistyyppinen kilpahevonen, joka sopii kaikkiin lajeihin. Se on rohkea, älykäs, suorituskykyinen ja hyväluonteinen mutta vireä. Sillä on kestävä luusto, hyvä etuosa ja pitkät ja solakat jalat."
- Hevosmaailma.net
"[Ratsutyyppi] on rakenteeltaan moitteeton urheiluhevonen. -- Vaunuhevonen eroaa hieman ratsuhevosesta rakenteeltaan, mutta selvimmät erot ovat liikkeissä. Vaunuhevosella on korkeat, näyttävät liikkeet. Vaunuhevostyypillä on myös pystympi kaula. Monet vaunuhevostyypin oreista vaikuttavat hieman korkeajalkaisemmilta kuin ratsupuolen oriit. -- Ratsutyyppi on kunnostautunut kaikissa ratsastuksen lajeissa. Sen rakenne ja liikkeet sopivat hyvin ratsuhevoselle ja monet menestyneistä koulu- ja estehevosista ovatkin hollantilaista syntyperää. Hyvän luonteensa ansiosta hollantilainen ratsu sopii myös yleisratsuksi koko perheelle ja ratsastuskouluihin. Vaunuhevostyyppi on kehitetty erityisesti näyttäväksi vetohevoseksi, jonka usein näkee kevyiden vaunujen edessä esittämässä korkeata raviaan hackneyn tapaan. Nämä hevoset ovat pärjänneet myös valjakkoajokilpailuissa."
- Hevosmaailma.net
"Hollannintyöhevonen on työhevoseksi varsin uusi rotu, se on kehitetty vasta 1900-luvulla. Tarkoituksena oli luoda lihaksikas ja vankka rotu. Risteytyksiin käytettiin kotimaisia hevosia ja Belgiasta tuotuja kylmäverisiä, eniten ardennienhevosta. Kuninkaallinen hollannintyöhevosyhdistys perustettiin 1914 ja kymmenen vuotta myöhemmin kantakirja suljettiin. -- Hollannintyöhevonen on kylmäveriroduista raskaimpia, vaikkakaan ei korkeimpia. Se muistuttaa hyvin paljon kantarotuaan ardennienhevosta. -- Jalostukseen valitaan yksilöitä, joide liikkeet ovat irtonaiset ja hedelmällisyys ja rehunkäyttökyky ovat hyvät. -- Nykyisin käyttö rajoittuu lähinnä näyttelyesiintymisiin ja mainoskärryjen vetämiseen. Joissain paikoissa hollannintyöhevosia käytetään vielä maatöihin, mutta se on harvinaista."
- Hevosmaailma.net
"Napoleonin sotien aikana -- raskaat holsteinerit eivät soveltuneet uudistuneeseen sodankäyntiin. Niinpä holsteininhevosta alettiin jalostaa kevyimmiksi. Tärkein käytetty rotu oli yorkshirenvaunuhevonen, jossa oli paljon täysiveriverta. Holsteininhevosista tuli korkea-askelisia ja näyttäviä vaunuhevosia, jotka selviytyivät huonoilla teillä ja jaksoivat kulkea pitkiä matkoja. -- 1900-luvulla maatalouden ja armeijan koneistuessa holsteinereiden määrä väheni jälleen, koska se oli liian rakskas kilpailukäyttoon. Holsteininhevosyhdistys muutti jälleen jalostusperiaatteitaan. Rotuun risteytettiin täysiverisiä ja niistä tuli kevyempiä ratsuja. -- Muihin saksalaisiin puoliverisiin verrattuna holsteiner on yhä melko harvalukuinen. Se on loistava kilpahevonen ja menestyneimpiä holsteininhevosia ovat mm. Meteor ja Montevideo. Holsteineria käytetään pääasiassa ratsuna, mutta se on myös hyvä valjakkohevonen."
- Hevosmaailma.net
"Irlannincob (myös tinker) on irlantilainen toistaiseksi melko vakiintumaton hevosrotu. Rotu polveutuu muun muassa dales-, connemaran-, ja fellponeista sekä shire- ja clydesdalenhevosista. Se oli alun perin romanien ajo- ja ratsuhevonen, josta on muun muassa hauskan ulkonäkönsä vuoksi tullut yleisemminkin suosittu rotu myös Britteinsaarten ulkopuolella. -- Irlannincob on rakenteeltaan jykevä ja sen säkäkorkeus vaihtelee tyypeittäin välillä 110-170 cm. Irlannincobilla on todella runsaasti vuohiskarvoja ja suuret kaviot. Sekä tammoilla että oreillä voi olla "viikset" ylähuulessa. Rodulla sallitaan kaikki muut paitsi "albiinot" (todennäköisesti valkovoikot; albiinoutta ei esiinny hevosilla), mutta yleisimmin ne ovat kirjavia. Irlannincobit ovat erinomaisia perhe-, koulu- ja harrastehevosia, sillä ne ovat rohkeita ja rauhallisia."
- Wikipedia
"Irlanninpuoliverinen (tunnetaan myös nimellä irlanninhevonen) (Irish Hunter, myös Irish Halfbred, Irish Sporthorse) on irlantilainen suhteellisen uusi puoliverinen ratsuhevosrotu, jonka jalostus alkoi vasta vuonna 1970. Tyypiltään rotu on kevyt lämminverinen. Irlanninpuoliverisen säkäkorkeus on yleensä noin 164 cm, ja se on väriltään yksivärinen. Irlanninpuoliveristä käytetään lähinnä ratsuna sekä valjakkohevosena, ja rodun edustajat ovat menestyneet sekä este- että kouluratsuina. Rotu polveutuu englannintäysiverisestä ja irlanninvetohevosesta."
- Wikipedia
"Luonteeltaan islanninhevoset ovat yleisesti vakaita ja helppoja käsitellä. Ne ovat erittäin varmajalkaisia, sillä kotimaassaan ponit ovat tottuneet vaativaan maastoon. Islanninhevoset ovat hyvin vahvoja kokoonsa nähden. Ne pystyvät kantamaan jopa aikuisen miehen helposti. Islanninhevonen on rakenteeltaan vahvan näköinen ja sillä on paksu säänkestävä karvapeite sekä tuuheat jouhet. Lähes kaikki tiedossa olevat värit ovat rodulla sallittuja. -- Osa islanninhevosista hallistee viisi askellajia: perusaskellajien lisäksi ne osaavat töltin ja passin. Jotkut osaavat vain töltin, minkä vuoksi niitä nimitetään nelikäyntihevosiksi. Hevonen, joka hallitsee sekä töltin että passin on viisikäyntihevonen. Osa islanninhevosista ei osaa kumpaakaan erikoisaskellajia, mutta se ei ole toivottua. Joillakin yksilöillä on vahva taipumus näihin askellajeihin ja käyttävät niitä vapaana liikkuessaankin, usein jo varsana."
- VirtuaaliWiki
"Kalliovuortenponi on suht uusi tulokas virtuaalimaailman rotuvalikoimassa. -- Myöhemmin moni muukin talli on ottanut kalliovuortenponit omakseen. Vuosien mittaan ainakin joitain yksilöitä ja jonkinlaista kasvtustoimintaakin on löytynyt --. Kalliovuortenponien suosituimpia ja tavoitelluimpia värejä reaalimaailmassa ovat hopeavärit hopeanmusta ja hopeanruunikko. Näiden lisäksi rodulla esiintyy tietysti myös perusvärejä eli ruunikkoa, rautiasta ja mustaa. -- Päistärikköjä kalliovuortenponeja esiintyy virtuaalimaailmassa muutamia sukulinjoja ja se on sallittu, joskin harvinainen väri reaalimaailmassakin. -- Etupolven tai kintereen ylittäviä sukkia ei saa kalliovuortenponeilla olla eikä suuria päämerkkejä tai valkoisia laikkuja mahassa. Tällä pyritään karsimaan pois sabinokirjavuus."
- VirtuaaliWiki
"Kaspianponia pidetään przewalskinhevosen ohella vanhimpana vielä olemassa olevana rotuna. Arabialaien täysiverisen uskotaan kehittyneen kaspianponin jälkeen. Vuodelta 500 eaa. peräisin olevassa kuvassa on sotavaunujen edessä pienikokoisia hevosia, jotka muistuttavat paljon kaspianponia. Vaikka rotunimessä onkin säkäkorkeuden vuoksi poni, kaspianponi on rakenteeltaan ja liikkeiltään kuin hevonen. Sen tunnettuja ominaisuuksia ovat nopeus, luontainen hyppytaito ja kyky kantaa raskaita kuormia. Nykyään kaspianponeja on todennäköisesti enää viitisensataa. -- Kaspianponille tyypillisiä piirteitä ovat nopeat ja jalot liikkeet. Se näyttää usein pienikokoiselta arabianhevoselta. Luonteeltaan se on pirteä, mutta säyseä ja hellä sekä utelias. Kaspianponia käytetään ratsastukseen ja ajoon, se on myös lapsille soveltuva poni."
- Wikipedia
"Kisberin siittola perustettiin vuonna 1853 ja sen tärkein kasvatusrotu oli täysiverinen. Niiden lisäksi siittolassa kasvatettiin myös erilaisia täysiveriristeytyksiä, risteytysten tavoitteena oli luoda täysiveristä raskaampi ratsuhevonen, joka kelpaisi myös valjakkohevoseksi. Kisber-felver polveutuu näistä risteytyksistä. Kisber-felver kärsi pahoin molemmista maailmansodista useiden muiden itäeurooppalaisten rotujen tavoin. Toisen maailmansodan jälkeen kanta on ollut mitättömän pieni, nykyisinkään kisbereitä ei ole kuin muutama tuhat. Siksi sitä onkin sallittu risteyttää seuraavien rotujen kanssa: trakehner, täysiverinen, arabi, angloarabi, shagya ja ranskanpuoliverinen. -- Kisber-felver muistuttaa edelleen jossain määrin kantarotuaan täysiveristä, mutta on tätä raskaampi. -- Kisber-felver on edelleen erinomainen ratsuhevonen, se on luonteeltaan tähän soveltuva. Rotu mainitaan lähteissä hyväksi hyppääjäksi ja sen liikkeet ovat hyvät."
- Hevosmaailma.net
"Knabstrup on aina ollut harvinainen, joskaan ei täysin tavaton näky virtuaalimaailmassa. -- Knabstrupihevosen tunnusmerkkinä pidetään sen tiikerinkirjavaa väriä. Nykyisin knabstrupeilla esiintyy kaikkia tiikerinkirjavan tyyppejä. Pohjaväreinä on lähinnä perusvärit (musta, ruunikko, rautias), erikoisvärejä ei tiettävästi esiinny ainakaan kovin yleisesti ja kimo on kielletty (koska kimo peittää helposti kirjavuuden alleen). Knabstrupeissa esiintyy myös yksivärisiä hevosia, joiden on kuitenkin täytettävä tietyt rakenne- ja polveutumisvaatimukset, ennen kuin ne voidaan hyväksyä kantakirjaan. Tämä johtunee siitä, että knabstrupien jalostuksessa on käytetty muita rotuja, jotka ovat yksivärisiä ja toisaalta risteyttäminen yksivärisiin ratsurotuihin on edelleen sallittua. Virtuaalimaailmassa yksivärisiä knabstrupeja ei esiinny."
- VirtuaaliWiki
"Konik on tyyppinä hyvin vanha, se polveutuu suoraan tarpaanista ja muistuttaakin tätä aika lailla. -- Konik on sitkeä ja voimakas pienestä koostaan huolimatta. se on toiminut maatalouden yleishevosena, vetänyt auraa, kärryjä ja tukkikuormia sekä toiminut kantojuhtana -- Konik itsekin on nykyisin harvinainen. -- Konik on pienikokoinen, hevosmainen ja melko karkeatekoinen rotu. -- Konikeja käytetään vielä jonkin verran työhevosina Puolan maaseudulla. Myös kärryjen edessä niitä näkee. Kokonsa puolesta konik sopii ratsuksi vain lapsille, mutta lyhyiden askelien takia se ei ole mikään kilpaponi. Yleisratsuna se on erinomainen kiltin luonteensa takia. Konikit kehittyvät myöhään , mutta vastavuoroisesti ne ovat hyvin pitkäikäisiä. Ne ovat sopeutuneet huonoihin olosuhteisiin ja tulevat toimeen niukallakin rehulla. Myös vastustuskyky on hyvä."
- Hevosmaailma.net
"Lipizzanhevosen historia alkaa 1500-luvun lopulla --. Silloin oli korkea kouluratsastus ja kunigashovien ylläpitämät ratsastuskoulut muodissa ja Itävaltaan oli tarkoitus perustaa myös oma ratsastuskoulu. -- Lipizzanhevonen on melko pienikokoinen, mutta tanakka hevonen. -- Kaikkein tunnetuimpia lipizzat ovat Wienin espanjalaisen ratsastuskoulun ratsuina, jotka esittävät korkean koulun liikkeitä. Ratsastuskoulun hevoset ovat kaikki oreja ja oriit valitaankin siitokseen juuri esiintymisen perusteella. Tammat eivät ratsastuskoulussa esiinny, mutta niidenkin ratsun taidot testataan ennen kuin ne hyväksytään siitokseen. Lipizzan ovat myös hyviä yleisratsuja ja kouluratsuja myös "tavallisilla" ratsastuskentillä. -- Lipizzan ovat myös erinomaisia valjakkohevosia. Ne ovat vahvoja ja näyttäviä ja yhtenäisen värityksen ansiosta niistä saa helpolla valjakon. Lipizzojen ravuriristeytykset ovat osoittautuneet myös loistaviksi valjakkohevosiksi[.]"
- Hevosmaailma.net
"Lusitano on selkeästi sukua andalusianhevoselle. On tosin epävarmaa, polveutuuko se samoista hevosista kuin andalusialainen tai polveuuko se andalusianhevosesta itsestään. Siihen on kuitenkin sekoittunut myös arabianhevosta jonkin verran, vaikkei arabianhevosen vaikutus juuri näy rakenteessa. -- Lusitano muistuttaa rakenteeltaan hyvin paljon andalusianhevosta, jopa niin, että näitä kahta on joskus mahdoton erottaa toisistaan. Tyypiltään lusitano ei usein kuitenkaan ole aivan yhtä tyylikäs kuin andalusianhevonen. -- Lusitano on kuuluisa härkätaisteluareenoiden hevosena. Kotimaassaan lusitano on ollut yleishevonen, jota on käyetty ratsuna, vaunuhevosena ja työhevosenakin. Nykyisin lusitanoa käytetään kaikkeen ratsastukseen, yhä enenevässä määrin myös muualla Euroopassa sekä Yhdysvalloissa. Lusitano on erinomainen ratsu näyttävine liikkeineen."
- Hevosmaailma.net
"Lämminveristen ryhmään kuuluu monennäköisiä ja moneen käyttöön soveltuvia rotuja. Joskus vaikuttaa siltä, että lämminveristen ryhmä on se "jäteastia", johon sijoitetaan kaikki ne rodut, jotka eivät täytä ponin tai kylmäverisen tuntomerkkejä. Perinteisesti lämminverisellä tarkoitetaan kuitenkin ratsukso ja/tai vaunuhevoseksi soveltuvaa hevosta. -- Puoliverinen on periaatteessa jotain täysiverisen ja kylmäverisen välitä, rauhallisempi ja vankempi kuin täysiveriset, mutta virkumpi ja kevyempi kuin kylmäveriset. -- Puhekielessä puoliverisellä tarkoitetaan useimmiten ratsuksi jalostettua urheiluhevosta. Useimmiten nämä rodut on jalostettu alueen vanhoista ja raskaammista roduista (hannover, holstein) tai ne polveutuvat puhtaasti tuontikannasta (suomalainen puoliverinen, ruotsalainen puoliverinen). Joskus niiden pohja koostuu alueen alkuperäisten rotujen risteytyksistä ja mahdollisesti myös tuontihevosista (hollantilainen puoiverinen, italialainen ratsuhevonen)."
- Hevosmaailma.net
Kaukovallassa lämminveriset ratsuhevoset ovat puoliveriristeytyksiä, ei siis puhtaasti mitään rotua, mutta kuitenkin puhtaasti puoliverisiä.
"Lämminveriravureihin kuuluvat amerikanravuri, ranskanravuri, venäjänravuri, orlovravuri sekä näiden risteytykset. Nämä juoksevat raveissa samoissa lähdöissä ja yleensä puhutaankin lämminverilähdöistä, joiden vastakohta taas ovat kylmäverilähdöt (avoinna mm. suomenhevosille). Näistä amerikanravuri on yleisin ympäri maailmaa ja muissa mainituissa roduissa on miltei poikkeuksetta amerikkalaista verta ainakin jonkin verran, venäjänravuri on alunperin kehittynyt nimenomaan orlovien ja amerikkalaisten risteytyksistä. Suomessa ei juuri käytetä termiä amerikanravuri vaan yleisesti lämminveriravuri tai lämminverinen ravihevonen. Sen termin alle kuuluvat amerikkalaiset ravurit ja risteytykset, ranskalaisiksi lasketaan vain sellaiset hevoset, joiden molemmat vanhemmat ovat ranskanravureita ja sama myös venäläisten ja orlovien kanssa."
- Hevosmaailma.net
Kaukovallassa lämminveriset ravihevoset ovat ravuriristeytyksiä.
"Mustangit polveutuvat karanneista ja irtipäästetyistä hevosista [, jotka] muodostivat laumoja ja levittäytyivät Yhdysvaltojen länsiosiin ja Meksikon alueelle.-- Usein villihevoset jäävät kuitenkin laadultaan huonommiksi kuin kesyhevoset. Luonto karsii heikot yksilöt, joten mustangit ovat hyvin kestäviä ja varmajalkaisia. -- [Mustangit] ovat nykyään rauhoitettuja. Etteivät laumat pääse kasvamaan liian isoiksi ja häiritsemään ekologista tasapainoa, on perustettu Adopt-A-Horse-ohjelma. Villejä mustangeja otetaan kiinni, koulutetaan ja myydään yksityisille. Myyntihinta on lähinnä nimellinen, mutta omistajan on taattava mustangeille kunnolliset olot ja hyvä kohtelu. -- [Yhdysvaltojen ja Meksikon] eristyneiltä alueilta on löytynyt pieniä laumoja, joiden hevoset ovat selvästi espanjalaistyyppisiä. Nämä hevoset rekisteröidään omiin rekistereihinsä."
- Hevosmaailma.net
"Newforestinponeja on aina ollut virtuaalimaailmassa. Välillä rotu on ollut melko suosittu, muttei koskaan erityisen yleinen. -- [Nykyään] newforestinponien tilanne on heikko, aktiivisia kasvattajia on vain harvoja ja yksilöitäkin vähänlaisesti. -- Newforestinponi on rakenteeltaan ratsutyyppinen, sopusuhtainen ja vankkarakenteinen ponirotu, joka soveltuu useisiin lajeihin. --Liikkeiden tulisi olla tarmokkaat ja matkaavoittavat. -- Newforestinponit ovat monipuolisia käyttöponeja. Ratsastuslajeissa newforesteja nähdään niin este-, koulu- kuin kenttäratsastuksessakin. Suuren kokonsa vuoksi ne [sopivat] hyvin myös vaunujen eteen. -- Newforestinponia käytetään paljon ratsuponijalostuksessa ponin hyvän, ratsutyyppisen rakenteen ja suuren koon vuoksi."
- VirtuaaliWiki
"Vuonohevosia on ollut Norjan alueella luultavasti jo esihistorialliselta ajalta lähtien. Ne polveutuvat suoraan przewalskinhevosesta, jossain vaiheessa on ehkä saattanut sekoittua tarpaania. Vuonohevonen oli viikinkien ratsu ja viikingit veivät niitä mm. Islantiin, jossa ne vaikuttivat islanninhevosen syntyyn ja Skotlantiin, missä ne saattoivat vaikuttaa ylämaanponiin. Viikingit käyttivät vuonohevosia ratsuina ja olivat ensimmäisiä, jotka valjastivat hevosen auran eteen. Viikingit järjestivät myös oritappeluita, jotka toimivat ehkä testauskeinona. -- Vuonis on hyvin monikäyttöinen hevonen, pienestä koostaan huolimatta se on hyvin vahva. Norjassa sitä on käytetty yleishevosena maatöihin, kantojuhtana,ratsuna ja vaunujen edessä. Nykyisin sitä käytetään enimmäkseen harrastehevosena ratsastukseen ja vaunujen edessä. Vuonohevosta pyritään jalostamaan rakenteeltaan paremmaksi ratsu- ja ajohevoseksi. Luonteeltaan se on kärsivällinen ja rohkea."
- Hevosmaailma.net
"Oldenburgin seuduilla luoteis-Saksassa onn kasvatettu hevosia jo vuosisatojen ajan. Oldenburginhevonen kehitettiin vahvaksi työ- ja vaunuhevoseksi, joka jaksoi vetää kärryjä huonoillakin teillä. Silloiset hevoset olivat melko raskastekoisia. Jalostukseen käytettiin espanjalaisia ja italialaisia oreja. Myöhempinä aikoina oldenburginhevosta alettiin jalostaa kevytrakenteisemmaksi. -- Myöhemmin oldenburgilaista on kevennetty täysiverisillä ja ranskalaisilla hevosilla ja näin on saatu aikaan entistä urheilullisempi hevostyyppi. Mutta edelleen oldenburginhevonen on lämminverisistä raskaimpia. Oldenburginhevonen on näyttävä valjakko- ja kouluhevonen, mutta muutamat yksilöt ovat pärjänneet loistavasti myös estekentillä --. Oldenburginhevosta on käytetty myös muiden rotujen jalostamisessa."
- Hevosmaailma.net
"Orlovravuri on venäläinen lämminverinen hevosrotu, jota käytetään lähinnä ravurina. Rotua käytetään myös ajohevosena, ratsuna ja muiden rotujen jalostuksessa. -- Orlovravurin säkäkorkeus on 160–170 cm. Väriltään orlov on tavallisesti kimo mutta joskus myös musta tai ruunikko. -- Orlovravurin pää on pieni ja arabimainen, joskus hieman karkeatekoinen --. Kaula on pitkä, joutsenkaula on tyypillinen. -- Jalat ovat pitkät ja sirot mutta vahvat. -- Orlovravuri on nimetty rodun 1770-luvulla kehittäneen kreivi Orlovin mukaan. Rotu sai alkunsa arabianhevosen (erityisesti rodun kantaisänä pidetyn Smetanka-oriin) ja erirotuisten eurooppalaisten tammojen risteytyksistä. 1800-luvulla orlovravuri oli maailman nopein ravihevonen. Amerikanravurin kehityttyä nopeammaksi orlovravurista jalostettiin 1900-luvulla amerikanravuria käyttämällä uusi orlovia nopeampi lämminveriravurirotu, venäjänravuri."
- Wikipedia
"Jotkut intiaaniheimot, esimerkiksi komanchet suosivat nimenomaan lehmänkirjavia hevosia ja pitivät itsellään hevoslaumoja. Myös karjapaimenet ratsastivat mielellään lehmänkirjavia hevosia juuri huomiotaherättävän värin takia. -- Paint muistuttaa rakenteeltaan usein quarterhevosta --. Ilmeisesti painteilla ei ole sen tarkempaa rakennemäärittelyä, hevosen tulee olla karjahevostyyppinen ja lihaksikas. Tämän lisäksi hevosen molempien vanhempien tulee olla joko paint-, quarter- tai täysiverirekisterissä. Näiden lisäksi edellytetään lehmänkirjavaa väriä, mutta jos hevonen muuten täyttää järjestön perusvaatimukset, se voidaan yksivärisenäkin rekisteröidä jalostushevoseksi. -- Paintit ovat mitä suurimmassa määrin karjahevosia, mutta lähisukulaisensa quarterin tavoin niitä voidaan käyttää eurooppalaistyyliseen ratsastukseen. Järjestetäänpä painteille toisinaan laukkakisojakin."
- Hevosmaailma.net
"Pohjoisruotsinhevosen esi-isät polveutuvat satojen tai jopa tuhansien vuosien takaa. Rotu polveutuu paikallisista pienistä työhevosista, joihin on risteytetty dölehevosta. Samankaltaisen alkuperän vuoksi nämä kaksi rotua muistuttavatkin toisiaan paljon. Rotu ei kuitenkaan ollut kovin yhtenäinen, rakenne riippui aina siitä millaisia hevosia millekkin alueelle oli tuotu jalostuskäyttöön vai oliko tuotu lainkaan. -- Pohjoisruotsinhevonen on suomenhevosen tavoin vähään tyytyvä, kestävä ja sopeutunut hienosti Pohjoismaiden olosuhteisiin. Se tunnetaan pitkäikäisyydestään, sairauksien vastustuskyvystä ja voimakkuudestaan. -- Vielä toisinaan sitä näkee metsätöissä mukana. -- Myös vaunuhevosena pohjoisruotsinhevonen on hyvä ja kohtalaisen näyttäväkin. Tärkein käyttö nykyisin on kuitenkin ravit. Pohjoisruotsinhevonen ja varsinkin sen dölehevosten risteytykset ovat nopeita ja kestäviä ravureita. Kantakirjaan pyrkivät hevosten vetokyky testataan huolellisesti ja myös jalat kuvataan. Rodusta on 2 erilaista muunnosta, nopeampi ja kevyempi döleristeytys ja -- vankempi työhevonen."
- Hevosmaailma.net
"Nimensä quarterhevonen sai siitä, että sen havaittiin olevan erittäin nopea neljännesmailin ("quarter of a mile") matkalla. Laukkaratsastuksen lisäksi quarterin omin laji on lännenratsastus, joka on lajina kehittynyt erityisesti quarterhevosilta vaadituista taidoista. Quarterhevonen on kuitenkin erittäin monipuolinen rotu ja sitä nähdään kaikissa lajeissa yleisratsastuksesta valjakkoajoon, poislukien vain askellajiratsastuksen ja raviurheilun. -- Laukkaratsastuksen suosion kasvaessa myös laukkaquartereita alkoi esiintyä yhä enemmän. -- Yksittäisiä hevosia on käytössä lähes kaikissa ratsastuksen lajeissa. Matkaratsastuksessa quarterit ovat olleet aina yllättävän hyvin edustettuina."
- VirtuaaliWiki
"Normandian alkuperäinen hevoskanta koostui lähinnä yleishevosista, jotka olivat ulkonäöltään melko karkeita, mutta erittäin sitkeitä. Alueen kasvattajat tuottivat 1800-luvulla[,] -- mm. täysiverisiä ja norfolk roadstereita. Näitä risteytettiin paikallisten hevosten kanssa ja risteytyksistä kehittyi 2 erillistä hevostyyppiä. Norfolk-risteytyksistä syntyi nopea vaunuhevonen, josta kehitettiin ranskanravuri ja täysiveriristeytyksistä kehittyi ns. anglonormanni, joka oli jakaantunut työ- ja ratsuhevostyyppeihin. Tästä ratsuhevosesta kehitettiin nykyinen ranskalainen puoliverinen. -- Ranskalainen puoliverinen on tyypillinen eurooppalainen puoliverinen: kevyt, laadukas ja rakenteeltaan loistava ratsu. Rakenteessa näkyy tosin vieläkin ranskanravurin piirteitä. -- Ranskassa luetaan selle francaisiksi myös useat risteytykset, esim. täysiveri/ravuri, arabianhevonen/ravuri, täysiveri/angloarabi jne. Angloarabissa täytyy olla vähintään 25% arabialaisverta, jos on vähemmän, hevonen luetaan ranskalaiseksi puoliveriseksi. Nykyisistä hevosista 33% polveutuu täysiverioreista, 20% angloarabioreista, 2% ravurioreista ja 45% sellefrancaisoreista. -- Moninaisen alkuperän takia ranskalainen puoliverinen ei ole kovin yhtenäinen rotu. Kevyissä hevosissa on paljon täysiveriainesta, raskaammissa puolestaan norfolkia ja ravuria. Rodun sisällä esiintyy 3 linjaa: kilparatsu, laukkaratsu ja yleisratsu. Kilparatsut ovat ryhmistä arvostetuin, ne ovat pärjänneet loistavasti este-, koulu- ja kenttäkisoissa. -- [Laukka]kisoissa ranskalaisen puoliverisen laukkahevostyyppi on erinomainen, useimmissa yksilöissä on melko paljon täysiverialkuperää. Useimmat hevoset ovat hyviä hyppääjiä ja pärjäävät myös risueste- ja maastolaukkakisoissa. Yleisratsujen ryhmä on suurin, siihen kuuluvat loput hevoset, jotka eivät ole erikoistuneet mihinkään erityisesti, kuten kilpahevoset tai laukkaratsut. Nämä ovat opetushevosia, harrasteratsuja ja toimivat myös valjakkohevosina."
- Hevosmaailma.net
"Ranskanravurilla ei ole määriteltyä rakennestandardia vaan jalostus perustuu ravinopeuteen. Ranskanravurin rakenne vaihtelee kevyestä täysiverityypistä raskaampaan monté-tyyppiin. -- Ranskanravuri on siis puhdas ravihevonen. Tavallisten ravikilpailujen lisäksi Ranskassa on aina järjestetty paljon monté-kisoja (raviratsastusta), johon vaaditaan suurikokoisempia, voimakkaampia ja hyväluustoisia hevosia. Ranskassa ravureita käytetään jossain määrin myös ratsujen jalostukseen, 2% ranskalaisen puoliverisen siitosoreista on ravisukuisia. -- Nykyisin puhtaat ranskanravurit ovat suht harvinaisia varsinkin ranskan rajojen ulkopuolella, koska niitä on risteytetty paljon nopeampien amerianravureiden kanssa."
- Hevosmaailma.net
"Ratsuponi on ponityyppi, joka on kehitetty alunperin yhdistämään poni- ja hevosrotujen hyvät ominaisuudet. Tavoitteena on jalostaa hyvärakenteinen ja hyväluonteinen poni, joka menestyy ratsastuskilpailuissa. -- Ratsuponien jalostus on nykyään harkittua, ja ratsuponeilla on reaalimaailmassa omat kantakirjansa. -- Rodun suosio nousi räjähdysmäisesti kun huomattiin että ratsuponit olivat hyviä käyttö ja näyttelyponeja. -- Virtuaaliselle ratsuponille eli VRP:lle luotiin oma jalostusohjeensa vuonna 2005. VRP:n perustarkoitus on sama kuin millä tahansa ratsuponilla, mutta sen jalostuksessa sallittujen rotujen valikoima on muokattu vastaamaan virtuaalimaailman laajaa rotuvalikoimaa. -- Ratsuponin jalostuksessa tähdätään hyvään luonteeseen ja rakenteseen, ihanne poniveriprisentissa on 70-80% paikkeilla, mutta ratsuponin täytyy olla vähintään 25% poni, jotta se hyväksytään ratsuponiksi. Ratsuponin poniprosentin voi laskea veriprosenttilaskurilla."
- VirtuaaliWiki
"Kantakirjaa alettiin pitää 1874 ja hieman myöhemmin alkoi kantakirjattavien orien testaus. Oriiden kyvyt testattiin koulu-, este- ja maastoratsastuksessa sekä valjaissa. Eläinlääkärin tarkastus kuului asiaan, kuten myös luonnetestaus ja rakennearvostelu. Nykyisin testaus noudattelee samaa kaavaa. Jalostustavoitteet ovat korkealla ja pienetkin heikkoudet pyritään karsimaan pois ankaralla valinnalla. Kantakirja ei ole suljettu, valikoidulla tuontiaineksella pyritään parantamaan rotua entisestään. Myös jälkeläiset arvoidaan, ja jos ne eivät ole tarpeeksi hyviä. ori vedetään pois jalostuksesta. Tinkimätön jalostus onkin tuottanut tulosta: ruotsalainen puoliverinen on eräs maailman parhaista urheiluhevosista ja sen edustajat ovat menestyneet kaikissa ratsastuksen lajeissa. Lähes kaikissa olympialaisissa on joku ruotsalaishevonen ollut mitalisijoilla. -- Ruotsalainen puoliverinen on elegantti ja rakenteeltaan moitteeton ratsu.-- Ruotsalainen puoliverinen on tunnettu menestyksestään kilpakentillä ja se kelpaa kaikkiin lajeihin: kouluun, esteisiin, kenttään sekä valjakkoajoon. Paitsi kilpahevonen, se on myös hyvä yleisratsu ja niitä näkee ratsastuskoulujen hevosina."
- Hevosmaailma.net
"RBSH on puhtaasti virtuaalinen rotu, mutta sille on olemassa jonkinlaisia vastineita reaalimaailmassa. -- RBSH:n suvussa tulee olla venäläisiä rotuja vähintään 25%. Jos venäläistä verta on vähemmän, hevosta ei saa nimittää RBSH:ksi, mutta sitä voi käyttää rodun jalostuksessa. RBSH voi olla myös kahden eri venäläisrodun risteytys, jossa ei ole täysiveristä lainkaan. -- Käytännössä RBSH:illa esiintyy enimmäkseen perusvärejä, kimoa ja voikkovärejä, niistäkin enimmäkseen yksinkertaisia voikkoja[.] -- RBSH on tarkoitettu laadukkaaksi ratsuhevoseksi, joka rakenteensa ja muiden ominaisuuksiensa puolesta pystyy suoriutumaan hyvin vaikeissakin este- koulu- tai kenttäkilpailuissa. -- RBSH on myös hyväksytty LJ:n laukkaroduksi ryhmään 3 ja sen lisäksi se on oikeutettu osallistumaan myös risuestelaukkoihin, kuten muutkin kolmosryhmän laukkarodut."
- Virtuaaliwiki
"Hevoset merkitään reksteriin symtymäpaikan eikä vanhempien rodun mukaan. Useilla roduilla on hannoverilainen tai trakehnerilainen linja, koska näiden alueiden hevosia on käytetty jalostukseen kaikkialla Saksan alueella. Tämän takia usein puhutaan saksalaisesta ratsuhevosesta, koska käytännössä eri rotujen välillä ei ole mitään eroa. -- [Sachsen-anhaltiner on] erittäin suorituskykyinen ratsu- ja vaunuhevonen ja niitä käytetään ratsuhevosjalostukseen ympäri maailmaa. Ankaralla jalostusvalinnalla on luotu hyvrakenteinen ja -liikkeinen hevonen."
- Hevosmaailma.net
"Vuoden 1816 jälkeen [Babolnassa] keskityttiin puhtaiden arabien kasvatuseen, mutta paljon kasvatettiin myös laadukkaita arabiristeytyksiä. -- Shagyan jalstus oli alusta asti melko määrätietoista. Määrättyyn tyyppiin pyrittiin tarkalla valinnalla ja ajoittaisella sisäsiitoksella. Melko pian rodun arvo ratsuväen- ja vaunuhevosena huomattiin ja sitä alettiin kasvattaa myös muualla maassa sekä Itävalta-Unkarin keisarikunnan ulkopuolella. Rotu oli paitsi armeijan, myös hovien ja ylhäisön suosiossa. Se oli kaunis kuin arabi, mutta kookkaampi ja parempi ratsu. -- Shagya muistuttaa epäilemättä kantarotuaan arabianhevosta. Muutamia rakenteellisia eroja kuitenkin on. -- Shagya on erinomainen ratsu ja vaunuhevonen. Se sopii kaikkeen ratsastukseen. Jotkut kannat tuottavat erittäin hyviä esteratsuja."
- Hevosmaailma.net
"Shetlanninponi on yleensä mukavaluonteinen, ystävällinen ja älykäs poni. Se oppii kuitenkin helposti myös temppuja ja koiruuksia. Oikeanlaisella tapakasvatuksella shetlanninponista saa mukavan harrastusponin. -- Koska virtuaalimaailmassa kokorajoituksia ei ole, shetlanninponit ovat suosittuja ratsuja lähes lajiin kuin lajiin. -- Etenkin ratsulajeissa monet pitävät tärkeänä sitä, että poni kilpailee realistisilla tasoilla. Shetlanninponi ei voi hypätä metriä tai kilpailla vaativammissa kouluratsastusluokissa. Shetlanninponi on sopiva myös kärryjen eteen ja sitä käytetäänkin valjakkoajossa tai raviponina. -- Valjakkoajossa shetlanninponi voi kilpailla noviisiluokista lähtien aina vaativalle tasolle asti ponivaljakoille tarkoitetuisa luokissa. Virtuaalimaailmassa järjestetään silloin tällöin myös ohjasajo- ja poniagilitykilpailuja, joihin shetlanninponit voivat myös osallistua. -- Shetlanninponi on oikeassa elämässä rotuna hyvin suosittu ja yleinen, joten ei ole yllätys, että se on sitä myös virtuaalimaailmassa."
- VirtuaaliWiki
"Shirenhevonen on erittäin jykevä ja voimakasrakenteinen kylmäverinen. -- Shirenhevonen on äärimmäisen voimakas työhevonen ja luultavasti sen varhaiset kantamuodot ovat olleet raskaasti haarniskoitujen ritarien ratsuja. Shirenhevosta käytettiin maatalouden, kuljetuksen ja teollisuuden voimanlähteenä niin kauan kuin koneistuminen ei sitä syrjäyttänyt. -- Nykyisin shirenhevonen on suosittu näytöshevonen ja sillä on ystäviä ympäri mailmaa. e on näyttävä hevonen kokonsa ja aristokraattisen ulkomuotonsa ansiosta. Jonkin verran sitä käytetään myös työtehtäviin. Shirenhevonen on luonteeltaan rauhallinen ja kiltti suuresta koostaan ja voimistaan huolimatta."
- Hevosmaailma.net
"SGSH on rakenteeltaan kevyt tai raskas puoliverityyppinen ratsuhevonen. Ratsuhevostyypin tulee aina olla selkeä. Kaikki värit karvapeitteessä sallitaan. Säkäkorkeudeltaan SGSH on yli 148 senttimetriä, ihannesäkäkorkeus yli 155 senttimetriä. Sukupuolileiman tulee aina olla selkeä. -- Sim game sport horse polveutuu puoliverisistä ratsuhevosista sekä ratsutyyppisistä lämminverisistä. Puoliveristä verta tulee SGSH:ssa olla vähintään 12,5%, suositus vähintään 25%, korkeintaan 93,75%. Tilastohevoset hyväkstään jalostukseen vain siinä tapauksessa, jos tilastohevosen sukutaulussa on vain jalostukseen hyväksyttyjä rotuja. Tavoitteena on jalostaa virtuaalinen puoliverityyppinen ratsurotu, jonka jalostuksessa on mahdollista käyttää niitä rotuja, joita reaalimaailmassa ei puoliverihevosten jalostukseen ole hyväksytty, sillä virtuaalimaailmassa ei maiden tai mantereiden rajat tai hevosten vähäisyys estä jalostamasta rotua."
- Sim Game Sport Horse -rotujärjestö
"Rodun tarkoitus on olla laajempi vaihtoehto ratsuponille ilman maakohtaisia sääntöjä ja rajoitteita. Sim Sport Pony (SSP) on ponikokoinen, monipuolinen ponirotu. Ponien ulkonäkö on vaihteleva johtuen käytettävien rotujen suuresta valikoimasta, ihanteellinen yksilö on hväluonteinen ja toimiva käyttöponi. Poniveriprosentti on aina jotain muuta kuin 0 tai 100, eli jalostuksessa käytetään sekä hevosta että ponia, mutta muuten ei prosenttirajoituksia ole. Säkäkorkeus on aina alle 149 cm, hyväksyttyjä värejä ovat kaikki. Vaihtelevasta tyypistä johtuen Sim Sport Pony ei ainakaan tässä vaiheessa ole varsinaisesti näyttelyihin tarkoitettu, joten tarkempaa rotumääritelmää niille ei vielä ole. -- SSP:n jalostukseen hyväksytään kaikki ponirodut sekä lämmin- ja kylmäveriset ratsuhevoset. Kokonaan kiellettyjä rotuja ovat suomenhevonen, islanninhevonen, vuonohevonen ja haflinger sekä kylmä- ja lämminveriset ravihevosrodut."
- SSP & SSW
"Sim Sport Warmblood (SSW) on monipuolinen hevosrotu jonka jalostus on useimpia muita lämminverisiä hevosrotuja vapaampaa. Jalostuksessa on sallittu suuri määrä erilaisia hevosrotuja joten SSW: ulkonäkö on vaihteleva, mutta ihanneyksilö on hyväluonteinen käyttöhevonen. Mitään tarkkoja prosenttirajoja ei ole, mutta käytännössä SSW:n puoli- tai täysiveriprosentti on aina enemmän kuin 0 ja vähemmän kuin 100. Säkäkorkeus on aina vähintään 149 cm, hyväksyttyjä värejä ovat kaikki. Vaihtelevasta tyypistä johtuen Sim Sport Warmblood ei ainakaan vielä tässä vaiheessa ole varsinaisesti näyttelyihin tarkoitettu, joten tarkempaa rotumääritelmää niille ei ole. -- Yhdistelmissä on jätetty paljon kasvattajien harkinnan varaan, liikaa rajoituksia ei ole haluttu laittaa. Vaikka monenlaiset erikoiset yhdistelmät ovat sallittuja, olisi hyvä aina miettiä mitä ominaisuuksia käytettäviltä roduilta halutaan ja sopivatko ne hyvin yhteen."
- SSP & SSW
"Slovakianpuoliverinen on Tsekkoslovakian alueella kehitetty ratsuhevonen. Jalostukseen on käytetty useista muista Euroopan maista poiketen paljon myös unkarilaisia hevosia. Slovakialainen puoliverinen ei ole aivan yhtä hyvä kilparatsu kuin keski-Eurooppalaiset vastineensa, se on nykyisin lähinnä harrastehevonen. Toki rodusta löytyy myös hyviäkin ratsuja ja laatua pyritään parantamaan koko ajan. -- [Rodulla on] keskipitkä kaula, voi esiintyä joutsenkaulaisuutta tai muita rakennevikoja, pitkä lapa, erottuva säkä -- [ja] keskipitkä, leveä selkä. -- Jalkojen luusto vaihtelee kevyestä raskaaseen. Kavioaines ei aina ole parasta mahdollista."
- Hevosmaailma.net
"FWB:n tulee olla tyypiltään elegantti, ryhdikäs, sopusuhtainen ja rakenteeltaan moitteeton puolvieriratsu. -- Suomalaisen puoliveriseen liikkeiden tulee olla energisest, tahdikkaat, tarmokkaat, kevye ja lennokkaat. Hevosen tulee kantaa itsensä ryhdikkäästi ja tasapainoisesti. Poljennan tulee olla tarmokasta ja käynnissä liike elastista. Ravissa ja laukassa liike on kevyttä ja lennokasta.-- Ratsuna suomalainen puoliverinen on eteenpäinpyrkivä ja rohkea, mutta samalla varovainen. Se on myös luotettava ja selväpäinen, ja ehdottomasti helposti käsiteltävä. Suomalaiset puoliveriset sopivat moneen lajiin lahjakkuutensa, suorituskyvykkyytensä ja -halukkuutensa mukaisesti. Toivottavaa olisi hyvä fyysinen ja psyykkinen terveys"
- VirtuaaliWiki
"Suomenhevonen virtuaalimaailmassa on ollut alusta saakka, onhan se Suomessa IRL:kin suosittu rotu. Suomenhevostalleja ja -kasvattajia on ollut paljon ja hevosten taso erittäin kova. -- Rotu on suosittu sekä ratsu- että ravipuolella, ja kaikenkaikkiaan se on ollut yksi suosituimmista roduista kautta koko virtuaalimaailman historian. -- Virtuaalisissa suomenhevosissa on ollut vähän samaa ongelmaa kuin oikeassakin elämässä: (pidempisukuiset) hevoset [ovat] yleensä sukua keskenään. 2000-luvun loppupuolella kasvatuksessa nousi esiin hyvin paljon evm-suvuista kasvattavia talleja. -- Suomenhevosen ehdottomasti yleisin väri sekä reaalimaailmassa että myös virtuaalimaailmassa on rautias. -- Muitakin perusvärejä (musta, ruunikko) suomenhevosella esiintyy, mutta selkeästi vähemmän kuin rautiasta."
- VirtuaaliWiki
"Tanskalainen puoliverinen on uusi rotu, joka on kehitetty varta vasten laadukkaaksi ratsuksi. Rodun kantakirja avattiin 1960-luvulla. Rotu kehitettiin eurooppalaisista puoliverisistä ja täysiverisistä ja kantakirja on vieläkin avoin muun rotuisille puoliverisille. -- Tanskalainen puoliverinen on jalo, hyvärakenteinen ja suorituskykyinen ratsuhevonen. -- Kaula on pitkä ja kaareva. Lavat ovat hyvärakenteiset ja loivat. -- Tanskalainen puoliverinen on hyvä kilparatsu kaikissa ratsastuksen lajeissa. Sillä on luontainen tasapaino, joka on eduksi. Myös laukka on hyvä, joten ne ovat usein hyviä kenttähevosia. Kuuluisimpia ja menestyneimpiä tanskalaisia puoliverisiä ovat kouluratsu Marzog, kenttäratsu Monaco ja Kyra Kyrklundin kouluratsu Matador II. "
- Hevosmaailma.net
"Tilastohevonen on vuoteen 2009 asti käytetty nimitys hevoselle, jota ei voitu Suomessa rekisteröidä puhdasrotuisena hevosena tai ponina. Tilastorekisteriin merkittiin suvultaan tuntemattomat tai rotumääritelmien vastaiset yksilöt. -- Ulkomailta tuotuja hevosia merkittiin tilastorekisteriin, jos niiden alkuperämaan asiakirjoja ja niihin merkittyjä polveutumistietoja ei voi varmuudella todeta oikeaksi. Tälläisia tapauksia olivat usein Venäjälktä tai Baltian maista tulevat hevoset."
- Wikipedia
Kaukovallassa tilastohevoset ovat joko tilastohevoseksi merkittyjä tai kahden tai useamman rodun risteytyksiä.
"Toisin kuin muita puoliverirotuja, trakehnereita kasvatetaan reaalimaailmassa ns. "puhtaina", niiden kantakirjaan ei hyväksytä muita puoliverisiä, vain trakehnereita, täysiverisiä, arabeja, angloarabeja ja shagyoita. Trakehnerit ovatkin rakenteeltaan melko yhtenäisiä: kevyehköjä ja jaloja, vaikka poukkeuksiakin toki löytyy. Virtuaalimaailmassa samaa periaatetta noudatetaan myös --. Täysiveri- tai arabiristeytyksiä näkee hieman harvemmin, niitä nimitetään anglo-trakehnereiksi. Shagya-risteytyksiä ei ole tehty, johtuen pääsin siitä, että shagyat ovat erittäin harvinaisia virtuaalimaailmassa ja toisaalta ei ole ollut yleisessä tiedossa, että sekin rotu on sallittu trakehner-jalostuksessa. Anglo-trakehnereita on käytetty trakehnerjalostuksessa jonkin verran.
- VirtuaaliWiki
"Unkarinpuoliverinen, jota joissain yhteyksissä kutsutaan nimellä Mezöhegyes siittolan mukaan, on luotu puhtaasti urheiluhevoseksi. Se on menestynyt niin koulu-, este- kuin kenttäratsastuksessakin sekä valjakkohevosena. Kuuluisia estehevosia ovat mm. Randi ja Heritage Poker. Unkarinpuoliverinen on laadukas hevonen. Raketeeltaan se on kevyempi kuin useimmat eurooppalaiset puoliveriset. Orit testataan tarkasti."
- Hevosmaailma.net
"Virtuaalinen ratsuponi on periaatteessa sama asia kuin tuttu suomalainen ratsuponi --, mutta VRP:n jalostuspohjaa on laajennettu. Tarkoituksena on kuitenkin edelleen jalostaa suurikokoisia, hyväliikkeisiä ja jaloja poneja, jotka sopivat kilpa- ja harrasteratsuiksi. -- Ihanne-VRP on rakenteeltaan samanlainen kuin suomalainen ratsuponi. Näyttelyissä se tulee tuomaroida samoilla periaatteilla kuin tavalliset ratsuponitkin. -- VRP:ksi voidaan nimittää kaikkia jalostusmääritelmän täyttäviä risteytyksiä, muttei mitään muita. Suurin osa tavallisista ratsuponeista ja welsh part-bredeistä on luettavissa myös VRP:ksi. -- Kaikkien jalostukseen käytettävien hevosten ja ponien tulee olla oman rotumääritelmänsä mukaisia ja puhdasrotuisia yksilöitä poisluettuna rotukohtaiset rajoitukset. Jos jalostukseen hyväksytyllä rotutyypillä -- ei ole olemassa rotumääritelmää, niiden tulee olla rakenteeltaan sopusuhtaisia ja ratsutyyppisiä."
- Virtuaalitalli Ionic
"1900-luvulla alettiin Vladimirin ja Ivanovon alueella risteyttää paikallisia suurikokoisia hevosia kylmäveristen kanssa. Tarkoituksena oli luoda keskikokoinen työhevonen. Jalostuksessa kiinnitettiin huomiota nopeuteen. 1946 rotu oli jo niin yhtenäinen, että se virallistettiin. -- Vladimirintyöhevonen on energinen luonteeltaan ja sillä on hyvät askellajit. Sitä käytetään maatöihin sekä jonkin verran vaunuhevosena, esim. venäläisessä troikassa."
- Hevosmaailma.net
"Welara on arabiristeytys-ponirotu, joka kehitettiin arabianhevosesta ja welshponista. Lady Wentworth kasvatti rotua Englannissa Crabbet Arabian Studissa 1900-luvun alkupuolella maahantuoduista arabianhevosoreista ja welshponitammoista. -- Vuonna 1981 perustettiin rotujärjestö Yhdsvaltoihin ja kantakirja julkaistiin. Rotua käytetään englantilaisen ratsuponin jalostukseen ja on tunnettu hienostuneisuudestaan, kestävyydestään ja temperamentistaan. -- Kaikki muut värit paitsi tiikerinkirjava hyväksytään rekisteriin. Welara Sport Pony voi olla minkä värinen tai kokoinen, ilman puhdasverisen welaran rajoituksia. Arabi- ja welshveri antaa rodulle hienostuneisuutta, temperamenttia ja kestävyyttä samoin kuin hyvää liikettä. Pää on pieni ja hieman kovera, kaula on kaareva --. Welaroita käytetään pääasiassa englantilaistyylisessä ratsastuksessa, etenkin hunter-luokissa. -- Welara - täysiveriristeytykset ovat suosittuja kilparatsuja hunter- ja esteluokissa."
- Wikipedia
"Welsh mountainit ovat walesinponeista vanhin muunnos ja muut polveutuvat siitä. Welsh mountain itse polveutuu Walesin paikallisesta hevoskannasta, johon on risteytetty paljon itämaisia hevosia. Walesin alueen ensimmäiset hevoset olivat todennäköisesti kelttiläisiä poneja ja nistä kehittyi paikallinen ponikanta todennäköisesti jo toista tuhatta vuotta sitten. -- Welsh mountain on pienikokoinen ja hyvin kaunis ja siro poni. -- Welsh mountain on säilytänyt kestävyytensä monista risteytyksistä huolimatta. Se on erinomainen lasten ratsu ja hyppää kokoonsa nähden hyvin. Se on erittäin suosittu poni myös kauniin ulkonäkönsä ansiosta ja niitä näkeekin usein näyttelyissä. Risteytettäessä welsh mountainia pienien hevosten tai isompien ponien kanssa syntyy hyviä ratsu- ja risteytysponeja."
- Hevosmaailma.net
"Welsh Part Bred on nimensä mukaisesti risteytys, jossa on vähintään 25% welshiä. Risteytyksiin voi käyttää mitä sektiota tahansa ja täysi- ja puoliverisiä. Tavoitteena on jalostaa suurikokoisia ja suorituskykyisä ratsuponeja, mutta Welsh Part Bredien säkäkorkeutta ei ole rajoitettu, ne voivat olla yli 148 cm."
- Hevosmaailma.net
"Welsh B muistuttaa hyvin paljon welsh mountainia, mutta on tätä isompi ja kevyempi. Jotkut yksilöt ovat ulkonäöltään kuin täysiverisukuiset ratsuponit. -- Welsh B on ratsuominaisuuksiltaan welsh mountainia parempi suuremman kokonsa ansiosta. Myös rakenne on jonkin verran parempi. Welsh B:t ovat hyviä ja monipuolisia lasten ratsuja, ne hyppäävät hyvin ja hienot liikkeet tekevät siitä myös erinomaisen kouluponin. Kärryjenkin eteen welsh B sopii hyvin, samoin metsästysratsuksi. Juuri näiden ominaisuuksiensa ja kauniin ulkomuotonsa ansiosta welsh B on Yhdysvaltain suosituin ponirotu. -- Tällä rodulla on kuitenkin ihailijoita ympäri maailmaa ja risteytyksissä se jättää usein hyviä jälkeläisiä."
- Hevosmaailma.net
"Nämä ponit olivat suosittuja työponeja maatöissä, vaunuhevosena ja myös kaivoksissa. Niitä kutsuttiin nimellä "farm pony". Tyyppi oli vähällä kadota kokonaan toisen maailmansodan jälkeen ja vuonna 1949 liitettiin walesinponien kantakirjaan C-osa, johon nämä [ponit] kantakirjataan. -- C-sektio on käytännössä pienikokoinen welsh cob, jonka säkäkorkeus on alle 137 cm. -- Nämä ponit ovat toimineet satojen vuosien ajan maatilojen työponeina. Nykyisin ne ovat loistavia vaunuponeja. Ne ovat myös suosittuja teini-ikäisten ja kevyiden aikuisten ratsuja. Ne ovat mainioita vaellusratsuja ja hyppäävät hyvin, joten ne kelpaavat myös metsästysratsuiksi."
- Hevosmaailma.net
"Kautta koko historiansa welsh cob on ollut hyvin monikäyttöinen hevonen. Se on toiminut vaunuhevosena, kuormajuhtana, metsätöissä, ravurina, ratsuna, metsästyshevosena ja armeijan ratsuna. -- Welsh cob on erittäin näyttävä hevonen upeine raviliikkeineen. Se on vankka ja tiivisrakenteinen. -- Welsh cob on eräs monipuolisimmista käyttöhevosista. Se on vahva työhevonen ja jaksaa vetää raskaitakin kuormia, se on myös melko nopea niin ravissa kuin laukassakin ja hyppää hyvin. Näyttävän ravinsa ja kestävyytensä ansiosta se on upea vaunuhevonen. Suomessa cobit toimivat usein ratsuina ja niillä voi ratsastastaa aikuisetkin. Welsh cobeja käytetään paljon risteytyksiin. Täysiveristen kanssa risteytettynä tuloksena on hyvä unter ja arabin tai kevyiden ponien kanssa risteytettynä tuloksena on erinomainen ratsuponi."
- Hevosmaailma.net
"Ahaltek on rakenteeltaan ja tyypiltään poikkeuksellinen rotu. -- [Siltä] haluttavat rakennepiirteet ja erityisesti hoikka tyyppi ovat melko erilaisia muihin rotuihin, erityisesti ratsurotuihin nähden. -- [Rotu] on ennen kaikkea kestävä ratsuhevonen. Parhailla yksilöillä on täydet edellytykset menestyä korkeallakin tasolla olympialajeissa (este, koulu, kenttä). Lisäksi ahaltek on erittäin kestävä matkaratsu. Teoriassa mikään ei estä käyttäästä ahaltekiä valjakkohevosena, mutta voi olla, ettei niistä saa kovin vaativan tason valjakkohevosta. Ratsukäytön lisäksi ahaltekit ovat oikeutettuja kilpailemaan laukkakilpailuissa. Se kuuluu terskinhevosen ja turkmeenin lisäksi [G4-ryhmään, jossa] -- matkat ovat pitkiä, 1800 metristä aina 4000 metriin asti. Ahaltekiä voi käyttää RBSH-jalostuksessa sekä ratsu- että laukkapuolella. Suosituinta on ollut risteyttää niitä täysiveristen kanssa."
"1800-luvun lopulla Nevadasta, USA:sta löydettiin baskirianponeja muistuttavia poneja, joilla oli erittäin kiharainen karva. Alunperin näiden kuviteltiin olevan jotain sukua baskirianponeille, mutta todennäköisemmin kyse oli kuitenkin yksittäisestä mutaatiosta, jolloin ei voida puhua samasta rodusta. Nimi kuitenkin säilyi käytössä: American Bashkir Curly. -- Nykyisin kiharakarvaisia hevosia rekisteröi USA:ssa kaksi erillistä yhdistystä. -- Erona näillä on se, että ABCR:n rekisteri suljettiin vuonna 1999, rekisterikelpoisia ovat ainoastaan ne hevoset, joiden vanhemmatkin ovat ABCR:n rekisterissä. -- Curlyt ovat monipuolisia hevosia ja -- [rekisteröidyistä] hevosista löytyy suoritushevosia joka lajiin. -- Osa curlyista hallitsee jonkin erikoisaskellajin tavallisten ohella (ns. gaited Curly)."
"Amerikanravuri on lämminveriravuriroduista ylivoimaisesti suosituin ja niitä on ollut virtuaalimaailmassa kautta historian. Virtuaaliravien Edistämisryhmä (VRER) perustettiin vuonna 2002, mutta jo sitä ennen oli virtuaalimaailmassa ollut ravitalleja ja kilpailutoimintaa sekä luonnollisesti myös amerikanravureita. -- Ruunikko on ylivoimaisesti yleisin väri amerikanravureilla. Punertavat ja tummat sävyt ovat yleisimpiä. Musta ja rautias ovat selvästi harvinaisempia, mutteivät tavattomia värejä. Kimo ja päistärikkö ovat hyvin harvinaisia värejä, reaalimaailmassa ne polveutuvat vain yhdestä tai muutamasta sukulinjasta. Kimo polveutuu yleensä venäläisristeytyksistä, mutta Yhdysvalloissa on tiettävästi oma kimo sukulinjansa. Päistärikkö puolestaan tulee Yhdysvalloista. Virtuaalimaailmassa kimot ja päistäriköt ovat erittäin harvinaisia, jos niitä esiintyy lainkaan."
"Yhdysvaltoihin tuotiin ensimmäiset shetlanninponit 1885, jolloin Eli Elliot toi 75 ponia suoraan Skotlannista. Nämä ponit muodostavat pohjan amerikkalaiselle rodulle. Aluksi niihin risteytettuun hackneyponeja ja myöhemmin myös pieniä arabeja ja täysiverisiä. Hyvin pian alkoi selkeä rotutyyppi muodostua ja jo 1888 perustettiin ensimmäinen yhdistys. Nykyisinkin rodun kantakirja on jaettu kahteen osioon. Toiseen kirjataan vain puhtaat amerikanshetlanninponit, toiseen kirjataan ponit, joiden toinen vanhempi on hackneyponi, walesinponi tai ns. Harness show pony. -- Amerikanshetlanninponi ei muistuta alkuperäistä shetlanninponia vaan lähinnä hackneyponia. Ponileima puuttuu täysin. -- Amerikanshetlanninponi on pääasiassa vaunuponi, hieman keinotekoinen pitkine kavioineen ja liioteltuine liikkeineen. Erityisissä Pony Roadster-luokissa poneilla tulee olla normaalit liikkeet. Osa näyttelyponeista esitetään ratsain ja ne hyppäävät myös pieniä esteitä."
"Andalusianhevonen oli ylvään olemuksensa ja näyttävien liikkeidensä takia kaikkein suosituin näytösratsu. Niitä käytettiin myös ratsuväen hevosina. -- Suosionsa takia andalusianhevosta vietiin paljon muualle. -- Aikaisempina vuosisatoina andalusianhevosessa esiintyi useita erikoisia värejä, mm. lehmän- ja tiikerinkirjavaa, voikkoa ja hallakkoa. Näistä hevosista polveutuvat monet amerikkalaiset "värirodut": palominot, paintit ja appaloosat. Myös tanskalainen knabstrupinhevonen polveutuu tiikerinkirjavista hevosista. -- [Nämä värit] olivat arvostettuja, mutta sittemmin ne hävisivät. Andalusianhevosta käytetään kotimaassaan -- härkätaisteluhevosina ja ratsastusnäytöksissä. -- Andalusialainen saavuttaa suosiota niin este-, koulu- kuin yleishevosenakin.
"[Trakehnerien] täysiveri- tai arabiristeytyksiä näkee hieman harvemmin, niitä nimitetään anglo-trakehnereiksi. Anglo-trakehnereita on käytetty trakehnerjalostuksessa jonkin verran."
"Yksinkertaisimmillaan angloarabi on englantilaisen täysiverisen ja arabianhevosen risteytys. Reaalimaailmassa on suositumpaa astuttaa täysiveritamma arabioriilla, jolloin varsasta tulee yleensä isompi. -- Virtuaalimaailmassa ei ole koskaan määritelty yleispäteveästi sitä, miten paljon angloarabissa tulisi olla arabiverta. -- Ihanteellisessa tapauksessa angloarabilla tulisi olla moitteeton ratsun rakenne, jossa yhdistyvät täysiverisen ja arabin parhaat puolet. -- Angloarabeja on virtuaalimaailmassa perinteisesti käytetty ratsuina olympialajeissa. Se on hyväksytty myös laukkaratsuksi, se kuuluu kolmosryhmään ja on oikeutettu osallistumaan myös risuestelaukkoihin. Angloarabia voidaan käyttää puoliveristen, ratsuponien, lewitzereiden ja RBSH:iden jalostukseen."
"Appaloosalle tyypillistä väritystä on esiintynyt kaikkialla maailmassa. Appaloosan ovat kehittäneet Nez Perce-intiaanit, jotka asuivat koillis-Oregonissa Palouse-joen varrella. Juuri kyseisen joen mukaan appaloosat on nimetty. -- Ihanne-appaloosa on tiivisrunkoinen, pienehkö hevonen. Jalat ovat kestävät ja hyväasentoiset, kavioiden juovikas kavioaines on kovaa. Tiivis runko on syvä ja leveä, takaosa on vahva. Pää on hienopiirteinen, erikoinen piirre on se, että silmänvalkuaiset näkyvät. Jouhet ovat ohuet ja lyhyet. -- Appaloosat ovat kestäviä, sinnikkäitä ja kuuluisia hyvästä luonteestaan. Niitä voidaankin käyttää miltei mihin vain: karjahevosina, vaellusratsuina, koulu-, este-, kenttä-, kiitolaukka- ja harrasteratsuina."
"AWB on yksinkertaisestetusti puoliveriratsun ja arabianhevosen risteytys. Siinä tulee olla vähintään 12,5% arabianhevosta ja loppu hyväksyttyjä puoliverisiä. Reaalimaailmassa arabianhevosta voidaan periaatteessa hyväksyä useimpien puoliveristen jalostukseen, mutta käytännössä melko harvoin arabiyksilöitä kuitenkaan hyväksytään jalostukseen. Kuitenkin epävirallisia puoliveri-arabi-risteytyksiä tehdään ainakin jonkin verran ja tavoitteena näissä on yleensä saada aikaan kaunis, suorituskykyinen ratsu."
"Reaalimaailmassa vain aniharva arabianhevonen koskaan on yltänyt esimerkiksi kouluratsastuksessa kovin vaikealle tasolle, mutta virtuaalimaailmassa GP-tasolla kouluratsastusta kilpaileva arabi ei ole edes poikkeuksellinen näky. Arabia käytetään -- varsin monipuolisesti, oikeastaan vain ravit ja askellajikisat ovat siltä kiellettyjä eikä valjakkoajokaan ole sen omin laji. -- Matkaratsastuksessa arabi on reaalimaailmassa parhaiden rotujen joukossa ja osa virtuaalimaailmankin matkaratsastajista kilpailee nimenomaan arabeilla. Arabi kuuluu myös laukkarotuihin, se on ryhmässä 2 yhdessä pintabianin, ara-appaloosan ja berberinhevosen kanssa. Ryhmä 2 kilpailee lyhyillä ja keskimatkoilla (1200-3200m).
"Belgialainen puoliverinen on kehitetty varta vasten kilparatsuksi kaikkiin ratsastuksen lajeihin. Rotua alettiin kehittää 1950-luvulla tuottamalla maahan laadukkaita puoli- ja täysiverisiä enimmäkseen Ranskasta. Hevosten laatua pyritään parantamaan koko ajan. Kasvatusta ja siitoshevosten tuontia tuetaan ja orit testataan. Myös siitostammat laatuluokitetaan. -- Tiukka siitosvalinta on tuonut vahvan ja suorituskykyisen hevosen. -- Belgialaiset puoliveriset ovat kysyttyjä kilpahevosia myös kotimaansa ulkopuolella. Eikä syyttä, ne ovat menestyneet kaikissa ratsastuksen lajeissa sekä valjakkoajossa."
"Berberihevonen on hyvin vanha rotu, ehkä arabianhevostakin vanhempi. Sen juurista ei ole tarkkaa tietoa. -- Vaikka berberinhevosta on pidetty arabianhevosen sukulaisena, niiden rakenteessa on huomattavia eroja huolimatta siitä, että berberihevosiin on risteytetty arabia. -- Heikosta rakenteestaan huolimatta berberihevonen on hyvin kestävä ja nopea. Ne ovat myös hyviä rehunkäyttäjiä. Berberihevosten liikkeet eivät ole yhtä tyylikkäät ja lennokkaat kuin arabeilla, mutta ne ovat kuuluisia nopeudestaan lyhyillä matkoilla. Berberihevosta on käytetty hyvin paljon muiden hevosrotujen jalostukseen. -- Tämä johtnee berberihevosten harvinaisuudesta, vähemmän tyylikkäästä rakenteesta ja kuumasta luonteesta. Berberihevonen on paljon harvinaisempi kuin arabianhevonen, ja niitä risteytetään paljon keskenään."
Brandenburg on saksalainen puoliverirotu, joka on peräisin 1700-luvulta. Säkäkorkeudeltaan se on 162-170 cm korkea ja väriltään yksivärinen. Rotua käytetään ratsuna etenkin englantilaisissa lajeissa. Rotu polveutuu mm. trakehnerista, täysiverisestä ja hannoverista.
"[Rhonen suistoalue] on melko karua aluetta ja mistraalituulten armoilla. Alueen hevonen onkin sitkeä rotu, joka kestää kuumuutta, niukkaa ravintoa ja ankaraa tuulta. -- Camarguenhevonen on varsin alkukantainen ja karkea rakenteeltaan. -- [Rotu] elää edelleen puolivilleinä laumoina suistoalueella. Tammat synnyttävät varsansa ilman ihmisten apua. Varsat polttomerkitään vuoden ikäisinä ja jalostukseen kelpaamattomat orivarsat ruunataan kolmen vuoden ikäisinä. Nämä kesytetään ratsuiksi, joita alueen karjapaimenet ovat käyttäneet vuosisatoja. Vain parhaat oriit saavat jäädä jatkamaan sukua laumoihin. Kesytettyjen camarguenhevosten sanotaan olevan hyväluonteisia ja virkkuja. Niitä käytetään lähinnä ratsuina, mutta jonkin verran myös kuormahevosina. Rotu kehittyy hitaasti ja on täysin kehittynyt vasta 6-vuotiaana, mutta toisaalta se on hyvin pitkäikäinen.
"[Chincoteaguenponit] polveutuvat kesyhevosista, jotka syystä tai toisesta pääsivät vapaaksi Assateaguen ja Chincoteaguen saarille. -- Ponit on jaettu kahteen laumaan, toinen elää Virigininan puolella ja toinen Marylandin puolella -- Molempien laumojen koko on noin 150 ponia. -- Assateaguenponi [(joksi rotua myös kutsutaan)] on melko karkeatekoinen verrattuna jalostettuihin poneihin. Tosin niiden rakenne vaihtelee melkoisesti, toiset muistuttavat pientä arabia tai welshiä, toisissa on taas selkeästi mustangiverta. -- Kesytettyjen yksilöiden sanotaan olevan erittäin sopeutuvaisia, hyväluonteisia ja koulutettuina niistä tulee hyviä ratsuja. Ne ovat myös erittäin vaatimattomia ruokansa ja olosuhteiden suhteen, villien ponien ruokavalio koostuu vähäravinteisesta heinästä."
"Clydesdalenhevosen juuret ovat 1700-luvun lopulla, kun Skotlannissa alettiin kehittää työhevosta teollisen vallankumouksen tarpeisiin. Paikallisten pienien hevosten tilalle tarvittiin suurempaa ja vahvempaa hevosta. -- Tehokkaan jalostustyön avulla clydesdalenhevosesta kehittyi yhtenäinen ja hyvä rotu. -- [Rodun] yleiskuva on jyhkeä ja tarmokas. -- Clydesdalenhevosia käytetään Skotlannissa metsätöissä, hevonen ei tuhoa jäljelle jäävää puustoa yhtä paljon kuin koneet. Sitä käytetään myös eri puolilla Iso-Britanniaa kuljetustehtävissä, silloin kun se on taloudellisesti kilpailukykyistä teknisiin kuljetusvälineisiin nähden."
"Alkuperäinen connemara oli hyvin sitkeä poni, joka oli sopeutunut kotiseutunsa karuihin oloihin. Espanjalais- ja täysiveriristeytykset loivat alkuperäistä kookkaamman ja kauniimman ponin, jolla oli hienot liikkeet ja edelleen alkuperäisten ponien sitkeys. -- Connemaranponi on suurehko ja jalomuotoinen poni, jolla on erinomainen rakenne. -- Connemaran asukkaat ovat käyttäneet näitä poneja kaikkeen työhön. Se on vetänyt kärryjä, kantanut raskaita kuormia ja tehnyt kaikkia maatöitä. Nykyisin connemaranponi on yksi parhaista koko perheen hevosista ja kilpaponeista. Se kelpaa ratsastuksen kaikkiin lajeihin ja on osoittautunut myös loistavaksi valjakkoponiksi. Vankan rakenteensa ja suuren kokonsa ansiosta sillä voivat aikuisetkin ratsastaa. -- Se on myös terve, kestävä, hyvä hyppääjä ja varmajalkainen. Connemaranponin ja täysiverisen risteytys tuottaa hyviä huntereita ja kilpahevosia."
"Dartmoorinponi on läheistä sukua naapurilleen exmoorinponille. -- Näitä poneja käytettiin kuljettamaan tinaa alueen kaivoksista kaupunkeihin, mutta kun tinanlouhinta loppui, ponit päästettiin jälleen vapauteen. Dartmoorinponeihin on sekoittunut jonkin verran vierasta verta vuosisatojen aikana. -- Dartmoorinponi on hyvärakenteinen ratsuponi. -- [Poni] on hyvän rakenteensa ja miellyttävien liikkeidensä ansiosta hyvin suosittu lasten ratsuponi. Se hyppää hyvin ja sitä voi käyttää myös vetojuhtana. Luonteeltaan se on rauhallinen ja kiltti, joten se sopii pientenkin lasten ratsuksi. Juuri hyvien ratsun ominaisuuksien takia dartmoorinponia kasvatetaan myös Euroopassa ja USA:ssa"
"Doninhevonen on aina ollut erittäin harvinainen rotu virtuaalimaailmassa. Sitä on käytetty lähinnä RBSH:iden jalostuksessa eikä se siinäkään ole ollut kovin yleinen rotu, vaan don-sukuiset RBSH:t ovat harvinaisia. -- Doninhevonen ei ole rakenteeltaan mitenkään moitteeton. Se on usein tyypiltään keskiraskas. -- Doninhevosella ei ole aina erityisen selkeätä rotuleimaa, se on usein melko vaatimattoman näköinen hevonen.
"Eestinhevonen on viimeisiä säilyneitä rotuja, jotka polveutuvat suoraan pohjoisen tyypin hevosesta. -- Muut siitä polveutuvat rodut ovat joko kadonneet (tavdanhevonen, petsoranhevonen) tai ainakin käyneet hyvin harvinaisiksi (vjatkanponi) tai sitten niistä on jalostettu suurempi ja kehittyneempi tyyppi (suomenhevonen).-- Eestinhevonen on pienikokoinen, melko jykevätekoinen hevonen. -- Eestinhevonen on ollut maatalouden yleishevonen kauan. Nykyisin sitä ei enää maataloudessa käytetä, vaan se on löytänyt uuden työn ratsuna. Luonteeltaan rauhallisena se sopii matkailumaatiloille vaellushevoseksi ja yleisratsuksi. Helpoissa este- ja koululuokissa se menestyy siinä missä muutkin ponit. -- Eestinhevoset ovat sitkeitä ja vähällä toimeentulevia muiden alkuperäisrotujen tapaan. Niiden sanotaan olevan eloisia, hyväluonteisia, pitkäikäisiä ja ketteriä."
"Täysiveristä voidaan käyttää kaikkiin ratsastuksen olympialajeihin (este, koulu, kenttä), vaikka se ehkä onkn tunnettu hyvänä kenttäratsuna. Muissa ratsastuksen lajeissa se on harvinaisempi näky, vaikka se voikin ainakin helpolla tasolla pärjätä realistisesti. -- Laukkaratsastuspuolella englantilainen täysiverinen on roduista kaikkein suosituin sekä järjestettyjen lähtöjen, ryhmälle avoimien suurkilpailujen, hevosten kasvattajien ja tallien määrässä mitattuna. -- Täysiverinen on ollut aina tärkeä rotu puoliverijalostuksessa. Angloarabijalostuksessa täysiverinen on välttämätön[.] -- Ratsuponijalostuksessa pienikokoiset täysiveriset ovat haluttuja siitosyksilöitä."
"Falabella on saanut nimensä argentiinalaiselta perheeltä joka loi rodun 1900-luvulla. Falabellan perheen tavoitteena oli luoda täydellinen miniatyyrihevonen. Rotu luotiin risteyttämällä pieniä shetlanninponeja pienikokoisten täysiveristen kanssa ja valitsemalla siitokseen aina pienimmät yksilöt. -- Falabellan pitäisi muistuttaa rakenteeltaan hevosta, mutta jatkuva sukusiitos on aiheuttanut monia rakennevikoja. [Esimerkiksi] pää on suhteettoman suuri muuhun ruumiiseen nähden, alakaula on usein paksu [ja] jalat voivat olla ohuet ja huonoasentoiset, varsinkin kintereet ovat usein heikot. -- Falabella on pääasiallisesti pelkkä lemmikki. Se ei kestä ratsastusta, mutta sen voi valjastaa pienien vaunujen eteen."
"Fellponia käytettiin satoja vuosia paikallisten työponina, kuormaponina ja ratsuna. -- Fellponi on helposti tunnistettava, vahvarakenteinen ja laadukas poni, jolla on selkeä ponileima. Fell muistuttaa hyvin paljon dalesponia, mutta on tätä kevyempi ja pienempi. -- Fellponin alkuperäinen työkäyttö on vähentynyt liki olemattomiin, mutta nykyisin se on suosittu ratsu ja erityisesti vaunuponi. Sen askellajit ovat melko suuret, nivelet taipuvat niin että askelissa on korkeutta, mutta ne ovat myös pitkät. Ratsuna fellponi on voimakas ja kantaa helposti pienehkön aikuisenkin. Valjakkoon se soveltyy melko yhtenäisen värityksensä, kokonsa, voimakkuutenksa ja hyvien askellajiensa ansiosta. -- Ihanteellinen fellponi on luonteeltaan kylmäverimäisen rauhallinen, mutta siitä huolimatta vilkas ja aktiivinen."
"Frederiksborginhevonen on hyvin harvinainen rotu virtuaalimaailmasa ja se on aina ollutkin sitä. Edes virtuaaliharrastuksen alkuvuosina ei niitä löytynyt talleilta kuin ehkä muutamia yksilöitä. Ainoat kasvattajat ovat olleet Ionic, siittola RDN ja Saharan siittola. Kaikki nämä ovat tällä hetkellä lopettaneet toimintansa kokonaan tai ainakin frederiksborg-kasvatuksen. -- Virtuaalimaailman frederiksborgit ovat olleen reaalimaailman esikuviensa mallin mukaan enimmäkseen harrastetason hevosia. Suosituimmat kilpailulajit ovat olleet kouluratsastus ja valjakkoajo. Varsinkin valjakkoajossa frederiksborgit ovat kilpailleet vaativallakin tasolla. Este- ja kenttähevosina ne eivät ehkä ole parhaimmillaan, mutta helppoihin luokkiin ne näissäkin lajeissa kelpaavat. Mikään ei tietysti estä käyttämästä frederiksborgeja helpoissa matkaratsastus- tai western-luokissa."
"Friisiläiset olivat -- kuuluisia nopeastsa ja näyttävästä ravistaan. Niillä kilpailtiin raveissa kotimaassaan aina 1880-luvulle asti. Tällöin nopeampi ranskanravuri syrjäytti friisiläisen. Paitsi raveihin, friisiläisiä käytettiin myös valjakkohevosena. -- Friisiläishevosta ei enää tarvittu kuljetuksiin eikä maataluoden työhevosena. Viime aikoina tilanne on kääntynyt paremmaksi ja hyvien ratsujen näyttävien vaunuhevosten kysyntä on lisääntynyt. -- Friisiläishevosta on käytetty niin työhevosena, ratsuna kuin vaunuhevosenakin. Nykisin työkäyttö lienee olematonta, mutta friisiläinen on näyttävä ja notkea ratsu sekä mainio valjakkohevonen. Näiden avujen takia se on noussut 1900-luvun alkupuoliskon taantumasta. Yhtenäisen värin takia niistä on helppo koota suurempikin valjakko. Friisiläisten sanotaan olevan kilttejä ja oppivaisia luonteeltaan, mutta ne ovat myös vireitä ja kestäviä."
"Gotlanninruss on alkuperäinen ruotsalainen maatiaisrotu, ja se on elänyt jo vuosisaroja Gotlannin saarella. Alkuperäisrotujen tapaan se on vastustuskykyinen ja kestävä, sopeutunut elämään kotisaarellaan villinä. Gotlanninruss on erinomainen, monipuolinen ja monikäyttöinen ponirotu. Luonteeltaan se on reipas, oppivainen ja eloisa. Monikäyttöinen russponi on ketterä este- ja kouluratsu, maailman nopein raviponi ja ennen kaikkea loistava perheponi. Russin kanssa voi harrastaa lähes mitä tahansa, etenkin esteratsastus, kouluratsastus, poniravit ja valjakkoajo ovat suosittuja. Kantakirjaan hyväksyttävien yksilöiden säkäkorkeus saa olla 115-130 cm, ihannemitta on 123-126 cm. Gotlanninrussin väreistä ruunikko on ehdottomasti yleisin, rautiaita ja mustia on selkeästi vähemmän. Erikoisvärejä löytyy eniten voikkovärisiä, joskin tuplavoikko on kielletty. -- Mikäli russin sanotaan olevan kimo, se on mitä todennäköisimmin väärin tunnistettu tiikerinkirjava, sillä kimoutta ei russeissa esiinny."
"Haflinger on ponikokoinen, mutta usemmiten se luetaan kylmäveriseksi tai yleishevoseksi. -- Haflingerit ovat pienestä koostaan huolimatta erittäin voimakkaita ja kestäviä. Muiden vuoristoponien tavoin ne ovat hyvin varmajalkaisia ja vähään tyytyviä. Ne myös kestävät hyvin vaihtelevaa ilmastoa. Luonteeltaan ne ovat usein rauhallisia ja kilttejä käsitellä. Näiden ominaisuuksien takia haflingerit ovat erittäin monikäyttöisiä: ne soveltuvat työhevosiksi ja ovat myös hyviä yleisratsuja. Viime aikoina Euroopassa ja Yhdysvalloissa on haflingereita alettu arvostaa lasten, nuorten ja pienikokoisten aikuistenkin ratsuina. Yhteneväisen värin ja koon vuoksi haflingereista saa koottua helposti näyttävän valjakon. Haflinger onkin voimakkuutensa ansiosta hyvä valjakkohevonen."
"Jo 1700-luvun lopulla paikallisten hevosten taso oli niin korkea, että jalostuksessa alettiin käyttämään Hannoverissa syntyneitä oreja. -- Vain tarkastuksessa kelvollisiksi todetut oriit saivat jatkaa sukua. Vielä nykyäänkn järjestetään 2,5-vuotiaille oreille orikatselmus. -- Ensimmäisen maailmansodan jälkeen jalostustavoitteita mutettiin. Armeija ei juuri tarvinnut enää hevosia ja nyt päämääränä oli voimakas lämminverinen, joka sopisi kaikkeen maataloustyöhön, mutta olisi kyllin jalo myös vaunuhevoseksi ja ratsuksi. -- Hannoverinhevonen on erinomainen ratsuhevonen. Monet menestyneet kilparatsut ovat hannovereja, mm. kouluratsu Mehmea ja esteratsut Aramis, Warwick ja Simona. Hannoverit ovat aina olleet myös hyviä jalostushevosia, joita on käytetty muiden urheiluhevosten parantamiseen niin Euroopassa kuin Amerikassakin."
"Hispano on arabialaistyyppinen kilpahevonen, joka sopii kaikkiin lajeihin. Se on rohkea, älykäs, suorituskykyinen ja hyväluonteinen mutta vireä. Sillä on kestävä luusto, hyvä etuosa ja pitkät ja solakat jalat."
"[Ratsutyyppi] on rakenteeltaan moitteeton urheiluhevonen. -- Vaunuhevonen eroaa hieman ratsuhevosesta rakenteeltaan, mutta selvimmät erot ovat liikkeissä. Vaunuhevosella on korkeat, näyttävät liikkeet. Vaunuhevostyypillä on myös pystympi kaula. Monet vaunuhevostyypin oreista vaikuttavat hieman korkeajalkaisemmilta kuin ratsupuolen oriit. -- Ratsutyyppi on kunnostautunut kaikissa ratsastuksen lajeissa. Sen rakenne ja liikkeet sopivat hyvin ratsuhevoselle ja monet menestyneistä koulu- ja estehevosista ovatkin hollantilaista syntyperää. Hyvän luonteensa ansiosta hollantilainen ratsu sopii myös yleisratsuksi koko perheelle ja ratsastuskouluihin. Vaunuhevostyyppi on kehitetty erityisesti näyttäväksi vetohevoseksi, jonka usein näkee kevyiden vaunujen edessä esittämässä korkeata raviaan hackneyn tapaan. Nämä hevoset ovat pärjänneet myös valjakkoajokilpailuissa."
"Hollannintyöhevonen on työhevoseksi varsin uusi rotu, se on kehitetty vasta 1900-luvulla. Tarkoituksena oli luoda lihaksikas ja vankka rotu. Risteytyksiin käytettiin kotimaisia hevosia ja Belgiasta tuotuja kylmäverisiä, eniten ardennienhevosta. Kuninkaallinen hollannintyöhevosyhdistys perustettiin 1914 ja kymmenen vuotta myöhemmin kantakirja suljettiin. -- Hollannintyöhevonen on kylmäveriroduista raskaimpia, vaikkakaan ei korkeimpia. Se muistuttaa hyvin paljon kantarotuaan ardennienhevosta. -- Jalostukseen valitaan yksilöitä, joide liikkeet ovat irtonaiset ja hedelmällisyys ja rehunkäyttökyky ovat hyvät. -- Nykyisin käyttö rajoittuu lähinnä näyttelyesiintymisiin ja mainoskärryjen vetämiseen. Joissain paikoissa hollannintyöhevosia käytetään vielä maatöihin, mutta se on harvinaista."
"Napoleonin sotien aikana -- raskaat holsteinerit eivät soveltuneet uudistuneeseen sodankäyntiin. Niinpä holsteininhevosta alettiin jalostaa kevyimmiksi. Tärkein käytetty rotu oli yorkshirenvaunuhevonen, jossa oli paljon täysiveriverta. Holsteininhevosista tuli korkea-askelisia ja näyttäviä vaunuhevosia, jotka selviytyivät huonoilla teillä ja jaksoivat kulkea pitkiä matkoja. -- 1900-luvulla maatalouden ja armeijan koneistuessa holsteinereiden määrä väheni jälleen, koska se oli liian rakskas kilpailukäyttoon. Holsteininhevosyhdistys muutti jälleen jalostusperiaatteitaan. Rotuun risteytettiin täysiverisiä ja niistä tuli kevyempiä ratsuja. -- Muihin saksalaisiin puoliverisiin verrattuna holsteiner on yhä melko harvalukuinen. Se on loistava kilpahevonen ja menestyneimpiä holsteininhevosia ovat mm. Meteor ja Montevideo. Holsteineria käytetään pääasiassa ratsuna, mutta se on myös hyvä valjakkohevonen."
"Irlannincob (myös tinker) on irlantilainen toistaiseksi melko vakiintumaton hevosrotu. Rotu polveutuu muun muassa dales-, connemaran-, ja fellponeista sekä shire- ja clydesdalenhevosista. Se oli alun perin romanien ajo- ja ratsuhevonen, josta on muun muassa hauskan ulkonäkönsä vuoksi tullut yleisemminkin suosittu rotu myös Britteinsaarten ulkopuolella. -- Irlannincob on rakenteeltaan jykevä ja sen säkäkorkeus vaihtelee tyypeittäin välillä 110-170 cm. Irlannincobilla on todella runsaasti vuohiskarvoja ja suuret kaviot. Sekä tammoilla että oreillä voi olla "viikset" ylähuulessa. Rodulla sallitaan kaikki muut paitsi "albiinot" (todennäköisesti valkovoikot; albiinoutta ei esiinny hevosilla), mutta yleisimmin ne ovat kirjavia. Irlannincobit ovat erinomaisia perhe-, koulu- ja harrastehevosia, sillä ne ovat rohkeita ja rauhallisia."
"Irlanninpuoliverinen (tunnetaan myös nimellä irlanninhevonen) (Irish Hunter, myös Irish Halfbred, Irish Sporthorse) on irlantilainen suhteellisen uusi puoliverinen ratsuhevosrotu, jonka jalostus alkoi vasta vuonna 1970. Tyypiltään rotu on kevyt lämminverinen. Irlanninpuoliverisen säkäkorkeus on yleensä noin 164 cm, ja se on väriltään yksivärinen. Irlanninpuoliveristä käytetään lähinnä ratsuna sekä valjakkohevosena, ja rodun edustajat ovat menestyneet sekä este- että kouluratsuina. Rotu polveutuu englannintäysiverisestä ja irlanninvetohevosesta."
"Luonteeltaan islanninhevoset ovat yleisesti vakaita ja helppoja käsitellä. Ne ovat erittäin varmajalkaisia, sillä kotimaassaan ponit ovat tottuneet vaativaan maastoon. Islanninhevoset ovat hyvin vahvoja kokoonsa nähden. Ne pystyvät kantamaan jopa aikuisen miehen helposti. Islanninhevonen on rakenteeltaan vahvan näköinen ja sillä on paksu säänkestävä karvapeite sekä tuuheat jouhet. Lähes kaikki tiedossa olevat värit ovat rodulla sallittuja. -- Osa islanninhevosista hallistee viisi askellajia: perusaskellajien lisäksi ne osaavat töltin ja passin. Jotkut osaavat vain töltin, minkä vuoksi niitä nimitetään nelikäyntihevosiksi. Hevonen, joka hallitsee sekä töltin että passin on viisikäyntihevonen. Osa islanninhevosista ei osaa kumpaakaan erikoisaskellajia, mutta se ei ole toivottua. Joillakin yksilöillä on vahva taipumus näihin askellajeihin ja käyttävät niitä vapaana liikkuessaankin, usein jo varsana."
"Kalliovuortenponi on suht uusi tulokas virtuaalimaailman rotuvalikoimassa. -- Myöhemmin moni muukin talli on ottanut kalliovuortenponit omakseen. Vuosien mittaan ainakin joitain yksilöitä ja jonkinlaista kasvtustoimintaakin on löytynyt --. Kalliovuortenponien suosituimpia ja tavoitelluimpia värejä reaalimaailmassa ovat hopeavärit hopeanmusta ja hopeanruunikko. Näiden lisäksi rodulla esiintyy tietysti myös perusvärejä eli ruunikkoa, rautiasta ja mustaa. -- Päistärikköjä kalliovuortenponeja esiintyy virtuaalimaailmassa muutamia sukulinjoja ja se on sallittu, joskin harvinainen väri reaalimaailmassakin. -- Etupolven tai kintereen ylittäviä sukkia ei saa kalliovuortenponeilla olla eikä suuria päämerkkejä tai valkoisia laikkuja mahassa. Tällä pyritään karsimaan pois sabinokirjavuus."
"Kaspianponia pidetään przewalskinhevosen ohella vanhimpana vielä olemassa olevana rotuna. Arabialaien täysiverisen uskotaan kehittyneen kaspianponin jälkeen. Vuodelta 500 eaa. peräisin olevassa kuvassa on sotavaunujen edessä pienikokoisia hevosia, jotka muistuttavat paljon kaspianponia. Vaikka rotunimessä onkin säkäkorkeuden vuoksi poni, kaspianponi on rakenteeltaan ja liikkeiltään kuin hevonen. Sen tunnettuja ominaisuuksia ovat nopeus, luontainen hyppytaito ja kyky kantaa raskaita kuormia. Nykyään kaspianponeja on todennäköisesti enää viitisensataa. -- Kaspianponille tyypillisiä piirteitä ovat nopeat ja jalot liikkeet. Se näyttää usein pienikokoiselta arabianhevoselta. Luonteeltaan se on pirteä, mutta säyseä ja hellä sekä utelias. Kaspianponia käytetään ratsastukseen ja ajoon, se on myös lapsille soveltuva poni."
"Kisberin siittola perustettiin vuonna 1853 ja sen tärkein kasvatusrotu oli täysiverinen. Niiden lisäksi siittolassa kasvatettiin myös erilaisia täysiveriristeytyksiä, risteytysten tavoitteena oli luoda täysiveristä raskaampi ratsuhevonen, joka kelpaisi myös valjakkohevoseksi. Kisber-felver polveutuu näistä risteytyksistä. Kisber-felver kärsi pahoin molemmista maailmansodista useiden muiden itäeurooppalaisten rotujen tavoin. Toisen maailmansodan jälkeen kanta on ollut mitättömän pieni, nykyisinkään kisbereitä ei ole kuin muutama tuhat. Siksi sitä onkin sallittu risteyttää seuraavien rotujen kanssa: trakehner, täysiverinen, arabi, angloarabi, shagya ja ranskanpuoliverinen. -- Kisber-felver muistuttaa edelleen jossain määrin kantarotuaan täysiveristä, mutta on tätä raskaampi. -- Kisber-felver on edelleen erinomainen ratsuhevonen, se on luonteeltaan tähän soveltuva. Rotu mainitaan lähteissä hyväksi hyppääjäksi ja sen liikkeet ovat hyvät."
"Knabstrup on aina ollut harvinainen, joskaan ei täysin tavaton näky virtuaalimaailmassa. -- Knabstrupihevosen tunnusmerkkinä pidetään sen tiikerinkirjavaa väriä. Nykyisin knabstrupeilla esiintyy kaikkia tiikerinkirjavan tyyppejä. Pohjaväreinä on lähinnä perusvärit (musta, ruunikko, rautias), erikoisvärejä ei tiettävästi esiinny ainakaan kovin yleisesti ja kimo on kielletty (koska kimo peittää helposti kirjavuuden alleen). Knabstrupeissa esiintyy myös yksivärisiä hevosia, joiden on kuitenkin täytettävä tietyt rakenne- ja polveutumisvaatimukset, ennen kuin ne voidaan hyväksyä kantakirjaan. Tämä johtunee siitä, että knabstrupien jalostuksessa on käytetty muita rotuja, jotka ovat yksivärisiä ja toisaalta risteyttäminen yksivärisiin ratsurotuihin on edelleen sallittua. Virtuaalimaailmassa yksivärisiä knabstrupeja ei esiinny."
"Konik on tyyppinä hyvin vanha, se polveutuu suoraan tarpaanista ja muistuttaakin tätä aika lailla. -- Konik on sitkeä ja voimakas pienestä koostaan huolimatta. se on toiminut maatalouden yleishevosena, vetänyt auraa, kärryjä ja tukkikuormia sekä toiminut kantojuhtana -- Konik itsekin on nykyisin harvinainen. -- Konik on pienikokoinen, hevosmainen ja melko karkeatekoinen rotu. -- Konikeja käytetään vielä jonkin verran työhevosina Puolan maaseudulla. Myös kärryjen edessä niitä näkee. Kokonsa puolesta konik sopii ratsuksi vain lapsille, mutta lyhyiden askelien takia se ei ole mikään kilpaponi. Yleisratsuna se on erinomainen kiltin luonteensa takia. Konikit kehittyvät myöhään , mutta vastavuoroisesti ne ovat hyvin pitkäikäisiä. Ne ovat sopeutuneet huonoihin olosuhteisiin ja tulevat toimeen niukallakin rehulla. Myös vastustuskyky on hyvä."
"Lipizzanhevosen historia alkaa 1500-luvun lopulla --. Silloin oli korkea kouluratsastus ja kunigashovien ylläpitämät ratsastuskoulut muodissa ja Itävaltaan oli tarkoitus perustaa myös oma ratsastuskoulu. -- Lipizzanhevonen on melko pienikokoinen, mutta tanakka hevonen. -- Kaikkein tunnetuimpia lipizzat ovat Wienin espanjalaisen ratsastuskoulun ratsuina, jotka esittävät korkean koulun liikkeitä. Ratsastuskoulun hevoset ovat kaikki oreja ja oriit valitaankin siitokseen juuri esiintymisen perusteella. Tammat eivät ratsastuskoulussa esiinny, mutta niidenkin ratsun taidot testataan ennen kuin ne hyväksytään siitokseen. Lipizzan ovat myös hyviä yleisratsuja ja kouluratsuja myös "tavallisilla" ratsastuskentillä. -- Lipizzan ovat myös erinomaisia valjakkohevosia. Ne ovat vahvoja ja näyttäviä ja yhtenäisen värityksen ansiosta niistä saa helpolla valjakon. Lipizzojen ravuriristeytykset ovat osoittautuneet myös loistaviksi valjakkohevosiksi[.]"
"Lusitano on selkeästi sukua andalusianhevoselle. On tosin epävarmaa, polveutuuko se samoista hevosista kuin andalusialainen tai polveuuko se andalusianhevosesta itsestään. Siihen on kuitenkin sekoittunut myös arabianhevosta jonkin verran, vaikkei arabianhevosen vaikutus juuri näy rakenteessa. -- Lusitano muistuttaa rakenteeltaan hyvin paljon andalusianhevosta, jopa niin, että näitä kahta on joskus mahdoton erottaa toisistaan. Tyypiltään lusitano ei usein kuitenkaan ole aivan yhtä tyylikäs kuin andalusianhevonen. -- Lusitano on kuuluisa härkätaisteluareenoiden hevosena. Kotimaassaan lusitano on ollut yleishevonen, jota on käyetty ratsuna, vaunuhevosena ja työhevosenakin. Nykyisin lusitanoa käytetään kaikkeen ratsastukseen, yhä enenevässä määrin myös muualla Euroopassa sekä Yhdysvalloissa. Lusitano on erinomainen ratsu näyttävine liikkeineen."
"Lämminveristen ryhmään kuuluu monennäköisiä ja moneen käyttöön soveltuvia rotuja. Joskus vaikuttaa siltä, että lämminveristen ryhmä on se "jäteastia", johon sijoitetaan kaikki ne rodut, jotka eivät täytä ponin tai kylmäverisen tuntomerkkejä. Perinteisesti lämminverisellä tarkoitetaan kuitenkin ratsukso ja/tai vaunuhevoseksi soveltuvaa hevosta. -- Puoliverinen on periaatteessa jotain täysiverisen ja kylmäverisen välitä, rauhallisempi ja vankempi kuin täysiveriset, mutta virkumpi ja kevyempi kuin kylmäveriset. -- Puhekielessä puoliverisellä tarkoitetaan useimmiten ratsuksi jalostettua urheiluhevosta. Useimmiten nämä rodut on jalostettu alueen vanhoista ja raskaammista roduista (hannover, holstein) tai ne polveutuvat puhtaasti tuontikannasta (suomalainen puoliverinen, ruotsalainen puoliverinen). Joskus niiden pohja koostuu alueen alkuperäisten rotujen risteytyksistä ja mahdollisesti myös tuontihevosista (hollantilainen puoiverinen, italialainen ratsuhevonen)."
"Lämminveriravureihin kuuluvat amerikanravuri, ranskanravuri, venäjänravuri, orlovravuri sekä näiden risteytykset. Nämä juoksevat raveissa samoissa lähdöissä ja yleensä puhutaankin lämminverilähdöistä, joiden vastakohta taas ovat kylmäverilähdöt (avoinna mm. suomenhevosille). Näistä amerikanravuri on yleisin ympäri maailmaa ja muissa mainituissa roduissa on miltei poikkeuksetta amerikkalaista verta ainakin jonkin verran, venäjänravuri on alunperin kehittynyt nimenomaan orlovien ja amerikkalaisten risteytyksistä. Suomessa ei juuri käytetä termiä amerikanravuri vaan yleisesti lämminveriravuri tai lämminverinen ravihevonen. Sen termin alle kuuluvat amerikkalaiset ravurit ja risteytykset, ranskalaisiksi lasketaan vain sellaiset hevoset, joiden molemmat vanhemmat ovat ranskanravureita ja sama myös venäläisten ja orlovien kanssa."
"Mustangit polveutuvat karanneista ja irtipäästetyistä hevosista [, jotka] muodostivat laumoja ja levittäytyivät Yhdysvaltojen länsiosiin ja Meksikon alueelle.-- Usein villihevoset jäävät kuitenkin laadultaan huonommiksi kuin kesyhevoset. Luonto karsii heikot yksilöt, joten mustangit ovat hyvin kestäviä ja varmajalkaisia. -- [Mustangit] ovat nykyään rauhoitettuja. Etteivät laumat pääse kasvamaan liian isoiksi ja häiritsemään ekologista tasapainoa, on perustettu Adopt-A-Horse-ohjelma. Villejä mustangeja otetaan kiinni, koulutetaan ja myydään yksityisille. Myyntihinta on lähinnä nimellinen, mutta omistajan on taattava mustangeille kunnolliset olot ja hyvä kohtelu. -- [Yhdysvaltojen ja Meksikon] eristyneiltä alueilta on löytynyt pieniä laumoja, joiden hevoset ovat selvästi espanjalaistyyppisiä. Nämä hevoset rekisteröidään omiin rekistereihinsä."
"Newforestinponeja on aina ollut virtuaalimaailmassa. Välillä rotu on ollut melko suosittu, muttei koskaan erityisen yleinen. -- [Nykyään] newforestinponien tilanne on heikko, aktiivisia kasvattajia on vain harvoja ja yksilöitäkin vähänlaisesti. -- Newforestinponi on rakenteeltaan ratsutyyppinen, sopusuhtainen ja vankkarakenteinen ponirotu, joka soveltuu useisiin lajeihin. --Liikkeiden tulisi olla tarmokkaat ja matkaavoittavat. -- Newforestinponit ovat monipuolisia käyttöponeja. Ratsastuslajeissa newforesteja nähdään niin este-, koulu- kuin kenttäratsastuksessakin. Suuren kokonsa vuoksi ne [sopivat] hyvin myös vaunujen eteen. -- Newforestinponia käytetään paljon ratsuponijalostuksessa ponin hyvän, ratsutyyppisen rakenteen ja suuren koon vuoksi."
"Vuonohevosia on ollut Norjan alueella luultavasti jo esihistorialliselta ajalta lähtien. Ne polveutuvat suoraan przewalskinhevosesta, jossain vaiheessa on ehkä saattanut sekoittua tarpaania. Vuonohevonen oli viikinkien ratsu ja viikingit veivät niitä mm. Islantiin, jossa ne vaikuttivat islanninhevosen syntyyn ja Skotlantiin, missä ne saattoivat vaikuttaa ylämaanponiin. Viikingit käyttivät vuonohevosia ratsuina ja olivat ensimmäisiä, jotka valjastivat hevosen auran eteen. Viikingit järjestivät myös oritappeluita, jotka toimivat ehkä testauskeinona. -- Vuonis on hyvin monikäyttöinen hevonen, pienestä koostaan huolimatta se on hyvin vahva. Norjassa sitä on käytetty yleishevosena maatöihin, kantojuhtana,ratsuna ja vaunujen edessä. Nykyisin sitä käytetään enimmäkseen harrastehevosena ratsastukseen ja vaunujen edessä. Vuonohevosta pyritään jalostamaan rakenteeltaan paremmaksi ratsu- ja ajohevoseksi. Luonteeltaan se on kärsivällinen ja rohkea."
"Oldenburgin seuduilla luoteis-Saksassa onn kasvatettu hevosia jo vuosisatojen ajan. Oldenburginhevonen kehitettiin vahvaksi työ- ja vaunuhevoseksi, joka jaksoi vetää kärryjä huonoillakin teillä. Silloiset hevoset olivat melko raskastekoisia. Jalostukseen käytettiin espanjalaisia ja italialaisia oreja. Myöhempinä aikoina oldenburginhevosta alettiin jalostaa kevytrakenteisemmaksi. -- Myöhemmin oldenburgilaista on kevennetty täysiverisillä ja ranskalaisilla hevosilla ja näin on saatu aikaan entistä urheilullisempi hevostyyppi. Mutta edelleen oldenburginhevonen on lämminverisistä raskaimpia. Oldenburginhevonen on näyttävä valjakko- ja kouluhevonen, mutta muutamat yksilöt ovat pärjänneet loistavasti myös estekentillä --. Oldenburginhevosta on käytetty myös muiden rotujen jalostamisessa."
"Orlovravuri on venäläinen lämminverinen hevosrotu, jota käytetään lähinnä ravurina. Rotua käytetään myös ajohevosena, ratsuna ja muiden rotujen jalostuksessa. -- Orlovravurin säkäkorkeus on 160–170 cm. Väriltään orlov on tavallisesti kimo mutta joskus myös musta tai ruunikko. -- Orlovravurin pää on pieni ja arabimainen, joskus hieman karkeatekoinen --. Kaula on pitkä, joutsenkaula on tyypillinen. -- Jalat ovat pitkät ja sirot mutta vahvat. -- Orlovravuri on nimetty rodun 1770-luvulla kehittäneen kreivi Orlovin mukaan. Rotu sai alkunsa arabianhevosen (erityisesti rodun kantaisänä pidetyn Smetanka-oriin) ja erirotuisten eurooppalaisten tammojen risteytyksistä. 1800-luvulla orlovravuri oli maailman nopein ravihevonen. Amerikanravurin kehityttyä nopeammaksi orlovravurista jalostettiin 1900-luvulla amerikanravuria käyttämällä uusi orlovia nopeampi lämminveriravurirotu, venäjänravuri."
"Jotkut intiaaniheimot, esimerkiksi komanchet suosivat nimenomaan lehmänkirjavia hevosia ja pitivät itsellään hevoslaumoja. Myös karjapaimenet ratsastivat mielellään lehmänkirjavia hevosia juuri huomiotaherättävän värin takia. -- Paint muistuttaa rakenteeltaan usein quarterhevosta --. Ilmeisesti painteilla ei ole sen tarkempaa rakennemäärittelyä, hevosen tulee olla karjahevostyyppinen ja lihaksikas. Tämän lisäksi hevosen molempien vanhempien tulee olla joko paint-, quarter- tai täysiverirekisterissä. Näiden lisäksi edellytetään lehmänkirjavaa väriä, mutta jos hevonen muuten täyttää järjestön perusvaatimukset, se voidaan yksivärisenäkin rekisteröidä jalostushevoseksi. -- Paintit ovat mitä suurimmassa määrin karjahevosia, mutta lähisukulaisensa quarterin tavoin niitä voidaan käyttää eurooppalaistyyliseen ratsastukseen. Järjestetäänpä painteille toisinaan laukkakisojakin."
"Pohjoisruotsinhevosen esi-isät polveutuvat satojen tai jopa tuhansien vuosien takaa. Rotu polveutuu paikallisista pienistä työhevosista, joihin on risteytetty dölehevosta. Samankaltaisen alkuperän vuoksi nämä kaksi rotua muistuttavatkin toisiaan paljon. Rotu ei kuitenkaan ollut kovin yhtenäinen, rakenne riippui aina siitä millaisia hevosia millekkin alueelle oli tuotu jalostuskäyttöön vai oliko tuotu lainkaan. -- Pohjoisruotsinhevonen on suomenhevosen tavoin vähään tyytyvä, kestävä ja sopeutunut hienosti Pohjoismaiden olosuhteisiin. Se tunnetaan pitkäikäisyydestään, sairauksien vastustuskyvystä ja voimakkuudestaan. -- Vielä toisinaan sitä näkee metsätöissä mukana. -- Myös vaunuhevosena pohjoisruotsinhevonen on hyvä ja kohtalaisen näyttäväkin. Tärkein käyttö nykyisin on kuitenkin ravit. Pohjoisruotsinhevonen ja varsinkin sen dölehevosten risteytykset ovat nopeita ja kestäviä ravureita. Kantakirjaan pyrkivät hevosten vetokyky testataan huolellisesti ja myös jalat kuvataan. Rodusta on 2 erilaista muunnosta, nopeampi ja kevyempi döleristeytys ja -- vankempi työhevonen."
"Nimensä quarterhevonen sai siitä, että sen havaittiin olevan erittäin nopea neljännesmailin ("quarter of a mile") matkalla. Laukkaratsastuksen lisäksi quarterin omin laji on lännenratsastus, joka on lajina kehittynyt erityisesti quarterhevosilta vaadituista taidoista. Quarterhevonen on kuitenkin erittäin monipuolinen rotu ja sitä nähdään kaikissa lajeissa yleisratsastuksesta valjakkoajoon, poislukien vain askellajiratsastuksen ja raviurheilun. -- Laukkaratsastuksen suosion kasvaessa myös laukkaquartereita alkoi esiintyä yhä enemmän. -- Yksittäisiä hevosia on käytössä lähes kaikissa ratsastuksen lajeissa. Matkaratsastuksessa quarterit ovat olleet aina yllättävän hyvin edustettuina."
"Normandian alkuperäinen hevoskanta koostui lähinnä yleishevosista, jotka olivat ulkonäöltään melko karkeita, mutta erittäin sitkeitä. Alueen kasvattajat tuottivat 1800-luvulla[,] -- mm. täysiverisiä ja norfolk roadstereita. Näitä risteytettiin paikallisten hevosten kanssa ja risteytyksistä kehittyi 2 erillistä hevostyyppiä. Norfolk-risteytyksistä syntyi nopea vaunuhevonen, josta kehitettiin ranskanravuri ja täysiveriristeytyksistä kehittyi ns. anglonormanni, joka oli jakaantunut työ- ja ratsuhevostyyppeihin. Tästä ratsuhevosesta kehitettiin nykyinen ranskalainen puoliverinen. -- Ranskalainen puoliverinen on tyypillinen eurooppalainen puoliverinen: kevyt, laadukas ja rakenteeltaan loistava ratsu. Rakenteessa näkyy tosin vieläkin ranskanravurin piirteitä. -- Ranskassa luetaan selle francaisiksi myös useat risteytykset, esim. täysiveri/ravuri, arabianhevonen/ravuri, täysiveri/angloarabi jne. Angloarabissa täytyy olla vähintään 25% arabialaisverta, jos on vähemmän, hevonen luetaan ranskalaiseksi puoliveriseksi. Nykyisistä hevosista 33% polveutuu täysiverioreista, 20% angloarabioreista, 2% ravurioreista ja 45% sellefrancaisoreista. -- Moninaisen alkuperän takia ranskalainen puoliverinen ei ole kovin yhtenäinen rotu. Kevyissä hevosissa on paljon täysiveriainesta, raskaammissa puolestaan norfolkia ja ravuria. Rodun sisällä esiintyy 3 linjaa: kilparatsu, laukkaratsu ja yleisratsu. Kilparatsut ovat ryhmistä arvostetuin, ne ovat pärjänneet loistavasti este-, koulu- ja kenttäkisoissa. -- [Laukka]kisoissa ranskalaisen puoliverisen laukkahevostyyppi on erinomainen, useimmissa yksilöissä on melko paljon täysiverialkuperää. Useimmat hevoset ovat hyviä hyppääjiä ja pärjäävät myös risueste- ja maastolaukkakisoissa. Yleisratsujen ryhmä on suurin, siihen kuuluvat loput hevoset, jotka eivät ole erikoistuneet mihinkään erityisesti, kuten kilpahevoset tai laukkaratsut. Nämä ovat opetushevosia, harrasteratsuja ja toimivat myös valjakkohevosina."
"Ranskanravurilla ei ole määriteltyä rakennestandardia vaan jalostus perustuu ravinopeuteen. Ranskanravurin rakenne vaihtelee kevyestä täysiverityypistä raskaampaan monté-tyyppiin. -- Ranskanravuri on siis puhdas ravihevonen. Tavallisten ravikilpailujen lisäksi Ranskassa on aina järjestetty paljon monté-kisoja (raviratsastusta), johon vaaditaan suurikokoisempia, voimakkaampia ja hyväluustoisia hevosia. Ranskassa ravureita käytetään jossain määrin myös ratsujen jalostukseen, 2% ranskalaisen puoliverisen siitosoreista on ravisukuisia. -- Nykyisin puhtaat ranskanravurit ovat suht harvinaisia varsinkin ranskan rajojen ulkopuolella, koska niitä on risteytetty paljon nopeampien amerianravureiden kanssa."
"Ratsuponi on ponityyppi, joka on kehitetty alunperin yhdistämään poni- ja hevosrotujen hyvät ominaisuudet. Tavoitteena on jalostaa hyvärakenteinen ja hyväluonteinen poni, joka menestyy ratsastuskilpailuissa. -- Ratsuponien jalostus on nykyään harkittua, ja ratsuponeilla on reaalimaailmassa omat kantakirjansa. -- Rodun suosio nousi räjähdysmäisesti kun huomattiin että ratsuponit olivat hyviä käyttö ja näyttelyponeja. -- Virtuaaliselle ratsuponille eli VRP:lle luotiin oma jalostusohjeensa vuonna 2005. VRP:n perustarkoitus on sama kuin millä tahansa ratsuponilla, mutta sen jalostuksessa sallittujen rotujen valikoima on muokattu vastaamaan virtuaalimaailman laajaa rotuvalikoimaa. -- Ratsuponin jalostuksessa tähdätään hyvään luonteeseen ja rakenteseen, ihanne poniveriprisentissa on 70-80% paikkeilla, mutta ratsuponin täytyy olla vähintään 25% poni, jotta se hyväksytään ratsuponiksi. Ratsuponin poniprosentin voi laskea veriprosenttilaskurilla."
"Kantakirjaa alettiin pitää 1874 ja hieman myöhemmin alkoi kantakirjattavien orien testaus. Oriiden kyvyt testattiin koulu-, este- ja maastoratsastuksessa sekä valjaissa. Eläinlääkärin tarkastus kuului asiaan, kuten myös luonnetestaus ja rakennearvostelu. Nykyisin testaus noudattelee samaa kaavaa. Jalostustavoitteet ovat korkealla ja pienetkin heikkoudet pyritään karsimaan pois ankaralla valinnalla. Kantakirja ei ole suljettu, valikoidulla tuontiaineksella pyritään parantamaan rotua entisestään. Myös jälkeläiset arvoidaan, ja jos ne eivät ole tarpeeksi hyviä. ori vedetään pois jalostuksesta. Tinkimätön jalostus onkin tuottanut tulosta: ruotsalainen puoliverinen on eräs maailman parhaista urheiluhevosista ja sen edustajat ovat menestyneet kaikissa ratsastuksen lajeissa. Lähes kaikissa olympialaisissa on joku ruotsalaishevonen ollut mitalisijoilla. -- Ruotsalainen puoliverinen on elegantti ja rakenteeltaan moitteeton ratsu.-- Ruotsalainen puoliverinen on tunnettu menestyksestään kilpakentillä ja se kelpaa kaikkiin lajeihin: kouluun, esteisiin, kenttään sekä valjakkoajoon. Paitsi kilpahevonen, se on myös hyvä yleisratsu ja niitä näkee ratsastuskoulujen hevosina."
"RBSH on puhtaasti virtuaalinen rotu, mutta sille on olemassa jonkinlaisia vastineita reaalimaailmassa. -- RBSH:n suvussa tulee olla venäläisiä rotuja vähintään 25%. Jos venäläistä verta on vähemmän, hevosta ei saa nimittää RBSH:ksi, mutta sitä voi käyttää rodun jalostuksessa. RBSH voi olla myös kahden eri venäläisrodun risteytys, jossa ei ole täysiveristä lainkaan. -- Käytännössä RBSH:illa esiintyy enimmäkseen perusvärejä, kimoa ja voikkovärejä, niistäkin enimmäkseen yksinkertaisia voikkoja[.] -- RBSH on tarkoitettu laadukkaaksi ratsuhevoseksi, joka rakenteensa ja muiden ominaisuuksiensa puolesta pystyy suoriutumaan hyvin vaikeissakin este- koulu- tai kenttäkilpailuissa. -- RBSH on myös hyväksytty LJ:n laukkaroduksi ryhmään 3 ja sen lisäksi se on oikeutettu osallistumaan myös risuestelaukkoihin, kuten muutkin kolmosryhmän laukkarodut."
"Hevoset merkitään reksteriin symtymäpaikan eikä vanhempien rodun mukaan. Useilla roduilla on hannoverilainen tai trakehnerilainen linja, koska näiden alueiden hevosia on käytetty jalostukseen kaikkialla Saksan alueella. Tämän takia usein puhutaan saksalaisesta ratsuhevosesta, koska käytännössä eri rotujen välillä ei ole mitään eroa. -- [Sachsen-anhaltiner on] erittäin suorituskykyinen ratsu- ja vaunuhevonen ja niitä käytetään ratsuhevosjalostukseen ympäri maailmaa. Ankaralla jalostusvalinnalla on luotu hyvrakenteinen ja -liikkeinen hevonen."
"Vuoden 1816 jälkeen [Babolnassa] keskityttiin puhtaiden arabien kasvatuseen, mutta paljon kasvatettiin myös laadukkaita arabiristeytyksiä. -- Shagyan jalstus oli alusta asti melko määrätietoista. Määrättyyn tyyppiin pyrittiin tarkalla valinnalla ja ajoittaisella sisäsiitoksella. Melko pian rodun arvo ratsuväen- ja vaunuhevosena huomattiin ja sitä alettiin kasvattaa myös muualla maassa sekä Itävalta-Unkarin keisarikunnan ulkopuolella. Rotu oli paitsi armeijan, myös hovien ja ylhäisön suosiossa. Se oli kaunis kuin arabi, mutta kookkaampi ja parempi ratsu. -- Shagya muistuttaa epäilemättä kantarotuaan arabianhevosta. Muutamia rakenteellisia eroja kuitenkin on. -- Shagya on erinomainen ratsu ja vaunuhevonen. Se sopii kaikkeen ratsastukseen. Jotkut kannat tuottavat erittäin hyviä esteratsuja."
"Shetlanninponi on yleensä mukavaluonteinen, ystävällinen ja älykäs poni. Se oppii kuitenkin helposti myös temppuja ja koiruuksia. Oikeanlaisella tapakasvatuksella shetlanninponista saa mukavan harrastusponin. -- Koska virtuaalimaailmassa kokorajoituksia ei ole, shetlanninponit ovat suosittuja ratsuja lähes lajiin kuin lajiin. -- Etenkin ratsulajeissa monet pitävät tärkeänä sitä, että poni kilpailee realistisilla tasoilla. Shetlanninponi ei voi hypätä metriä tai kilpailla vaativammissa kouluratsastusluokissa. Shetlanninponi on sopiva myös kärryjen eteen ja sitä käytetäänkin valjakkoajossa tai raviponina. -- Valjakkoajossa shetlanninponi voi kilpailla noviisiluokista lähtien aina vaativalle tasolle asti ponivaljakoille tarkoitetuisa luokissa. Virtuaalimaailmassa järjestetään silloin tällöin myös ohjasajo- ja poniagilitykilpailuja, joihin shetlanninponit voivat myös osallistua. -- Shetlanninponi on oikeassa elämässä rotuna hyvin suosittu ja yleinen, joten ei ole yllätys, että se on sitä myös virtuaalimaailmassa."
"Shirenhevonen on erittäin jykevä ja voimakasrakenteinen kylmäverinen. -- Shirenhevonen on äärimmäisen voimakas työhevonen ja luultavasti sen varhaiset kantamuodot ovat olleet raskaasti haarniskoitujen ritarien ratsuja. Shirenhevosta käytettiin maatalouden, kuljetuksen ja teollisuuden voimanlähteenä niin kauan kuin koneistuminen ei sitä syrjäyttänyt. -- Nykyisin shirenhevonen on suosittu näytöshevonen ja sillä on ystäviä ympäri mailmaa. e on näyttävä hevonen kokonsa ja aristokraattisen ulkomuotonsa ansiosta. Jonkin verran sitä käytetään myös työtehtäviin. Shirenhevonen on luonteeltaan rauhallinen ja kiltti suuresta koostaan ja voimistaan huolimatta."
"SGSH on rakenteeltaan kevyt tai raskas puoliverityyppinen ratsuhevonen. Ratsuhevostyypin tulee aina olla selkeä. Kaikki värit karvapeitteessä sallitaan. Säkäkorkeudeltaan SGSH on yli 148 senttimetriä, ihannesäkäkorkeus yli 155 senttimetriä. Sukupuolileiman tulee aina olla selkeä. -- Sim game sport horse polveutuu puoliverisistä ratsuhevosista sekä ratsutyyppisistä lämminverisistä. Puoliveristä verta tulee SGSH:ssa olla vähintään 12,5%, suositus vähintään 25%, korkeintaan 93,75%. Tilastohevoset hyväkstään jalostukseen vain siinä tapauksessa, jos tilastohevosen sukutaulussa on vain jalostukseen hyväksyttyjä rotuja. Tavoitteena on jalostaa virtuaalinen puoliverityyppinen ratsurotu, jonka jalostuksessa on mahdollista käyttää niitä rotuja, joita reaalimaailmassa ei puoliverihevosten jalostukseen ole hyväksytty, sillä virtuaalimaailmassa ei maiden tai mantereiden rajat tai hevosten vähäisyys estä jalostamasta rotua."
"Rodun tarkoitus on olla laajempi vaihtoehto ratsuponille ilman maakohtaisia sääntöjä ja rajoitteita. Sim Sport Pony (SSP) on ponikokoinen, monipuolinen ponirotu. Ponien ulkonäkö on vaihteleva johtuen käytettävien rotujen suuresta valikoimasta, ihanteellinen yksilö on hväluonteinen ja toimiva käyttöponi. Poniveriprosentti on aina jotain muuta kuin 0 tai 100, eli jalostuksessa käytetään sekä hevosta että ponia, mutta muuten ei prosenttirajoituksia ole. Säkäkorkeus on aina alle 149 cm, hyväksyttyjä värejä ovat kaikki. Vaihtelevasta tyypistä johtuen Sim Sport Pony ei ainakaan tässä vaiheessa ole varsinaisesti näyttelyihin tarkoitettu, joten tarkempaa rotumääritelmää niille ei vielä ole. -- SSP:n jalostukseen hyväksytään kaikki ponirodut sekä lämmin- ja kylmäveriset ratsuhevoset. Kokonaan kiellettyjä rotuja ovat suomenhevonen, islanninhevonen, vuonohevonen ja haflinger sekä kylmä- ja lämminveriset ravihevosrodut."
"Sim Sport Warmblood (SSW) on monipuolinen hevosrotu jonka jalostus on useimpia muita lämminverisiä hevosrotuja vapaampaa. Jalostuksessa on sallittu suuri määrä erilaisia hevosrotuja joten SSW: ulkonäkö on vaihteleva, mutta ihanneyksilö on hyväluonteinen käyttöhevonen. Mitään tarkkoja prosenttirajoja ei ole, mutta käytännössä SSW:n puoli- tai täysiveriprosentti on aina enemmän kuin 0 ja vähemmän kuin 100. Säkäkorkeus on aina vähintään 149 cm, hyväksyttyjä värejä ovat kaikki. Vaihtelevasta tyypistä johtuen Sim Sport Warmblood ei ainakaan vielä tässä vaiheessa ole varsinaisesti näyttelyihin tarkoitettu, joten tarkempaa rotumääritelmää niille ei ole. -- Yhdistelmissä on jätetty paljon kasvattajien harkinnan varaan, liikaa rajoituksia ei ole haluttu laittaa. Vaikka monenlaiset erikoiset yhdistelmät ovat sallittuja, olisi hyvä aina miettiä mitä ominaisuuksia käytettäviltä roduilta halutaan ja sopivatko ne hyvin yhteen."
"Slovakianpuoliverinen on Tsekkoslovakian alueella kehitetty ratsuhevonen. Jalostukseen on käytetty useista muista Euroopan maista poiketen paljon myös unkarilaisia hevosia. Slovakialainen puoliverinen ei ole aivan yhtä hyvä kilparatsu kuin keski-Eurooppalaiset vastineensa, se on nykyisin lähinnä harrastehevonen. Toki rodusta löytyy myös hyviäkin ratsuja ja laatua pyritään parantamaan koko ajan. -- [Rodulla on] keskipitkä kaula, voi esiintyä joutsenkaulaisuutta tai muita rakennevikoja, pitkä lapa, erottuva säkä -- [ja] keskipitkä, leveä selkä. -- Jalkojen luusto vaihtelee kevyestä raskaaseen. Kavioaines ei aina ole parasta mahdollista."
"FWB:n tulee olla tyypiltään elegantti, ryhdikäs, sopusuhtainen ja rakenteeltaan moitteeton puolvieriratsu. -- Suomalaisen puoliveriseen liikkeiden tulee olla energisest, tahdikkaat, tarmokkaat, kevye ja lennokkaat. Hevosen tulee kantaa itsensä ryhdikkäästi ja tasapainoisesti. Poljennan tulee olla tarmokasta ja käynnissä liike elastista. Ravissa ja laukassa liike on kevyttä ja lennokasta.-- Ratsuna suomalainen puoliverinen on eteenpäinpyrkivä ja rohkea, mutta samalla varovainen. Se on myös luotettava ja selväpäinen, ja ehdottomasti helposti käsiteltävä. Suomalaiset puoliveriset sopivat moneen lajiin lahjakkuutensa, suorituskyvykkyytensä ja -halukkuutensa mukaisesti. Toivottavaa olisi hyvä fyysinen ja psyykkinen terveys"
"Suomenhevonen virtuaalimaailmassa on ollut alusta saakka, onhan se Suomessa IRL:kin suosittu rotu. Suomenhevostalleja ja -kasvattajia on ollut paljon ja hevosten taso erittäin kova. -- Rotu on suosittu sekä ratsu- että ravipuolella, ja kaikenkaikkiaan se on ollut yksi suosituimmista roduista kautta koko virtuaalimaailman historian. -- Virtuaalisissa suomenhevosissa on ollut vähän samaa ongelmaa kuin oikeassakin elämässä: (pidempisukuiset) hevoset [ovat] yleensä sukua keskenään. 2000-luvun loppupuolella kasvatuksessa nousi esiin hyvin paljon evm-suvuista kasvattavia talleja. -- Suomenhevosen ehdottomasti yleisin väri sekä reaalimaailmassa että myös virtuaalimaailmassa on rautias. -- Muitakin perusvärejä (musta, ruunikko) suomenhevosella esiintyy, mutta selkeästi vähemmän kuin rautiasta."
"Tanskalainen puoliverinen on uusi rotu, joka on kehitetty varta vasten laadukkaaksi ratsuksi. Rodun kantakirja avattiin 1960-luvulla. Rotu kehitettiin eurooppalaisista puoliverisistä ja täysiverisistä ja kantakirja on vieläkin avoin muun rotuisille puoliverisille. -- Tanskalainen puoliverinen on jalo, hyvärakenteinen ja suorituskykyinen ratsuhevonen. -- Kaula on pitkä ja kaareva. Lavat ovat hyvärakenteiset ja loivat. -- Tanskalainen puoliverinen on hyvä kilparatsu kaikissa ratsastuksen lajeissa. Sillä on luontainen tasapaino, joka on eduksi. Myös laukka on hyvä, joten ne ovat usein hyviä kenttähevosia. Kuuluisimpia ja menestyneimpiä tanskalaisia puoliverisiä ovat kouluratsu Marzog, kenttäratsu Monaco ja Kyra Kyrklundin kouluratsu Matador II. "
"Tilastohevonen on vuoteen 2009 asti käytetty nimitys hevoselle, jota ei voitu Suomessa rekisteröidä puhdasrotuisena hevosena tai ponina. Tilastorekisteriin merkittiin suvultaan tuntemattomat tai rotumääritelmien vastaiset yksilöt. -- Ulkomailta tuotuja hevosia merkittiin tilastorekisteriin, jos niiden alkuperämaan asiakirjoja ja niihin merkittyjä polveutumistietoja ei voi varmuudella todeta oikeaksi. Tälläisia tapauksia olivat usein Venäjälktä tai Baltian maista tulevat hevoset."
"Toisin kuin muita puoliverirotuja, trakehnereita kasvatetaan reaalimaailmassa ns. "puhtaina", niiden kantakirjaan ei hyväksytä muita puoliverisiä, vain trakehnereita, täysiverisiä, arabeja, angloarabeja ja shagyoita. Trakehnerit ovatkin rakenteeltaan melko yhtenäisiä: kevyehköjä ja jaloja, vaikka poukkeuksiakin toki löytyy. Virtuaalimaailmassa samaa periaatetta noudatetaan myös --. Täysiveri- tai arabiristeytyksiä näkee hieman harvemmin, niitä nimitetään anglo-trakehnereiksi. Shagya-risteytyksiä ei ole tehty, johtuen pääsin siitä, että shagyat ovat erittäin harvinaisia virtuaalimaailmassa ja toisaalta ei ole ollut yleisessä tiedossa, että sekin rotu on sallittu trakehner-jalostuksessa. Anglo-trakehnereita on käytetty trakehnerjalostuksessa jonkin verran.
"Unkarinpuoliverinen, jota joissain yhteyksissä kutsutaan nimellä Mezöhegyes siittolan mukaan, on luotu puhtaasti urheiluhevoseksi. Se on menestynyt niin koulu-, este- kuin kenttäratsastuksessakin sekä valjakkohevosena. Kuuluisia estehevosia ovat mm. Randi ja Heritage Poker. Unkarinpuoliverinen on laadukas hevonen. Raketeeltaan se on kevyempi kuin useimmat eurooppalaiset puoliveriset. Orit testataan tarkasti."
"Tietoteksti vironpuoliverisestä, kun sellainen jostain löytyy"
"Virtuaalinen ratsuponi on periaatteessa sama asia kuin tuttu suomalainen ratsuponi --, mutta VRP:n jalostuspohjaa on laajennettu. Tarkoituksena on kuitenkin edelleen jalostaa suurikokoisia, hyväliikkeisiä ja jaloja poneja, jotka sopivat kilpa- ja harrasteratsuiksi. -- Ihanne-VRP on rakenteeltaan samanlainen kuin suomalainen ratsuponi. Näyttelyissä se tulee tuomaroida samoilla periaatteilla kuin tavalliset ratsuponitkin. -- VRP:ksi voidaan nimittää kaikkia jalostusmääritelmän täyttäviä risteytyksiä, muttei mitään muita. Suurin osa tavallisista ratsuponeista ja welsh part-bredeistä on luettavissa myös VRP:ksi. -- Kaikkien jalostukseen käytettävien hevosten ja ponien tulee olla oman rotumääritelmänsä mukaisia ja puhdasrotuisia yksilöitä poisluettuna rotukohtaiset rajoitukset. Jos jalostukseen hyväksytyllä rotutyypillä -- ei ole olemassa rotumääritelmää, niiden tulee olla rakenteeltaan sopusuhtaisia ja ratsutyyppisiä."
"1900-luvulla alettiin Vladimirin ja Ivanovon alueella risteyttää paikallisia suurikokoisia hevosia kylmäveristen kanssa. Tarkoituksena oli luoda keskikokoinen työhevonen. Jalostuksessa kiinnitettiin huomiota nopeuteen. 1946 rotu oli jo niin yhtenäinen, että se virallistettiin. -- Vladimirintyöhevonen on energinen luonteeltaan ja sillä on hyvät askellajit. Sitä käytetään maatöihin sekä jonkin verran vaunuhevosena, esim. venäläisessä troikassa."
"Welara on arabiristeytys-ponirotu, joka kehitettiin arabianhevosesta ja welshponista. Lady Wentworth kasvatti rotua Englannissa Crabbet Arabian Studissa 1900-luvun alkupuolella maahantuoduista arabianhevosoreista ja welshponitammoista. -- Vuonna 1981 perustettiin rotujärjestö Yhdsvaltoihin ja kantakirja julkaistiin. Rotua käytetään englantilaisen ratsuponin jalostukseen ja on tunnettu hienostuneisuudestaan, kestävyydestään ja temperamentistaan. -- Kaikki muut värit paitsi tiikerinkirjava hyväksytään rekisteriin. Welara Sport Pony voi olla minkä värinen tai kokoinen, ilman puhdasverisen welaran rajoituksia. Arabi- ja welshveri antaa rodulle hienostuneisuutta, temperamenttia ja kestävyyttä samoin kuin hyvää liikettä. Pää on pieni ja hieman kovera, kaula on kaareva --. Welaroita käytetään pääasiassa englantilaistyylisessä ratsastuksessa, etenkin hunter-luokissa. -- Welara - täysiveriristeytykset ovat suosittuja kilparatsuja hunter- ja esteluokissa."
"Welsh mountainit ovat walesinponeista vanhin muunnos ja muut polveutuvat siitä. Welsh mountain itse polveutuu Walesin paikallisesta hevoskannasta, johon on risteytetty paljon itämaisia hevosia. Walesin alueen ensimmäiset hevoset olivat todennäköisesti kelttiläisiä poneja ja nistä kehittyi paikallinen ponikanta todennäköisesti jo toista tuhatta vuotta sitten. -- Welsh mountain on pienikokoinen ja hyvin kaunis ja siro poni. -- Welsh mountain on säilytänyt kestävyytensä monista risteytyksistä huolimatta. Se on erinomainen lasten ratsu ja hyppää kokoonsa nähden hyvin. Se on erittäin suosittu poni myös kauniin ulkonäkönsä ansiosta ja niitä näkeekin usein näyttelyissä. Risteytettäessä welsh mountainia pienien hevosten tai isompien ponien kanssa syntyy hyviä ratsu- ja risteytysponeja."
"Welsh Part Bred on nimensä mukaisesti risteytys, jossa on vähintään 25% welshiä. Risteytyksiin voi käyttää mitä sektiota tahansa ja täysi- ja puoliverisiä. Tavoitteena on jalostaa suurikokoisia ja suorituskykyisä ratsuponeja, mutta Welsh Part Bredien säkäkorkeutta ei ole rajoitettu, ne voivat olla yli 148 cm."
"Welsh B muistuttaa hyvin paljon welsh mountainia, mutta on tätä isompi ja kevyempi. Jotkut yksilöt ovat ulkonäöltään kuin täysiverisukuiset ratsuponit. -- Welsh B on ratsuominaisuuksiltaan welsh mountainia parempi suuremman kokonsa ansiosta. Myös rakenne on jonkin verran parempi. Welsh B:t ovat hyviä ja monipuolisia lasten ratsuja, ne hyppäävät hyvin ja hienot liikkeet tekevät siitä myös erinomaisen kouluponin. Kärryjenkin eteen welsh B sopii hyvin, samoin metsästysratsuksi. Juuri näiden ominaisuuksiensa ja kauniin ulkomuotonsa ansiosta welsh B on Yhdysvaltain suosituin ponirotu. -- Tällä rodulla on kuitenkin ihailijoita ympäri maailmaa ja risteytyksissä se jättää usein hyviä jälkeläisiä."
"Nämä ponit olivat suosittuja työponeja maatöissä, vaunuhevosena ja myös kaivoksissa. Niitä kutsuttiin nimellä "farm pony". Tyyppi oli vähällä kadota kokonaan toisen maailmansodan jälkeen ja vuonna 1949 liitettiin walesinponien kantakirjaan C-osa, johon nämä [ponit] kantakirjataan. -- C-sektio on käytännössä pienikokoinen welsh cob, jonka säkäkorkeus on alle 137 cm. -- Nämä ponit ovat toimineet satojen vuosien ajan maatilojen työponeina. Nykyisin ne ovat loistavia vaunuponeja. Ne ovat myös suosittuja teini-ikäisten ja kevyiden aikuisten ratsuja. Ne ovat mainioita vaellusratsuja ja hyppäävät hyvin, joten ne kelpaavat myös metsästysratsuiksi."
"Kautta koko historiansa welsh cob on ollut hyvin monikäyttöinen hevonen. Se on toiminut vaunuhevosena, kuormajuhtana, metsätöissä, ravurina, ratsuna, metsästyshevosena ja armeijan ratsuna. -- Welsh cob on erittäin näyttävä hevonen upeine raviliikkeineen. Se on vankka ja tiivisrakenteinen. -- Welsh cob on eräs monipuolisimmista käyttöhevosista. Se on vahva työhevonen ja jaksaa vetää raskaitakin kuormia, se on myös melko nopea niin ravissa kuin laukassakin ja hyppää hyvin. Näyttävän ravinsa ja kestävyytensä ansiosta se on upea vaunuhevonen. Suomessa cobit toimivat usein ratsuina ja niillä voi ratsastastaa aikuisetkin. Welsh cobeja käytetään paljon risteytyksiin. Täysiveristen kanssa risteytettynä tuloksena on hyvä unter ja arabin tai kevyiden ponien kanssa risteytettynä tuloksena on erinomainen ratsuponi."
